Irakin kielteinen asenne tarkastuksiin auttoi Yhdysvaltoja perustelemaan sotaa väärillä tiedoilla. Iranin paras turva on täydessä avoimuudessa ydinohjelmista.
Usein keskenään vihoitelleiden Irakin ja Iranin kohtalot kietoutuvat yhä enemmän toisiinsa ja sen myötä Yhdysvaltoihin. Tällä hetkellä tuon yhtälön perusasetelma on yksinkertainen: mitä hankalampi Irakin tilanteesta tulee amerikkalaisille, sitä helpommin Teheranin vallanpitäjät voivat hengittää. Paineen suuntaaminen Iraniin on nyt työläämpää mitä kesän alussa vielä näytti.
Ikävä kyllä Iranin oma johto näyttää tekevän kaikkensa, jotta mielikuva valtiosta säilyisi epäilyttävänä. Tähän viittaavat etenkin äskeinen ohjustesti ja ydinvoimaloita koskeva salailu. Ne ovat antaneet Yhdysvalloissa vettä myllyyn niille voimille, jotka vaativat kovempia otteita Irania vastaan.
Vielä kesäkuun alussa moni pohti avoimesti, onko Iran seuraava kohde Irakin jälkeen. Nyt nämä pohdinnat ovat laimentuneet ainakin toistaiseksi. Tämä ei viittaa Washingtonin politiikan suunnan muuttumiseen, vaan siihen, että Irakin hallinta on osoittautunut paljon oletettua vaikeammaksi. Samaan aikaan sekä Yhdysvaltain että Britannian johto joutuu yhä suurempiin hankaluuksiin selittäessään koko Irakin sodan perusteita.
Kiusallista on jo se, että oletettuja joukkotuhoaseita ei ole ainakaan vielä löytynyt. Asiat ovat kuitenkin menossa presidentti George W. Bushin ja pääministeri Tony Blairin kannalta yhä hankalampaan suuntaan. Viime päivinä on osoitettu, että väitteet Irakin pyrkimyksistä hankkia asekelpoista uraania Afrikasta tiedettiin vääriksi jo silloin kun sotaa perusteltiin väitteiden avulla.
Normaalioloissa tällainen tiedustelutietojen vääristely olisi poliittisesti hyvin räjähdysherkkää aineistoa. Etenkään Yhdysvalloissa ei kuitenkaan eletä normaaleja aikoja, vaan kaikkea sävyttää yhä toissa syyskuun 11. päivän jälkeinen ilmapiiri ja terrorismin vastainen taistelu. Tämän vuoksi on mahdollista, ettei Irakin sodan perustelujen onttous vaikuta paljonkaan Bushin presidenttiyteen.
Enemmän presidenttiyteen voi vaikuttaa se, että Irakin miehitys on muuttumassa sissisodaksi, joka haittaa vallan vakiinnuttamista ja jälleenrakennusta. Jatkuvat uutiset kaatuneista ja haavoittuneista amerikkalaisista syövät nopeasti sodan suosiota, joka silti toistaiseksi on varsin korkealla.
Tässä tilanteessa on kuitenkin entistä vaikeampaa siirtää painopistettä nopeasti Iraniin. Yhdysvallat ei ole ilmeisesti päättänyt kunnolla omista tavoitteistaan Iranissa paitsi siitä, ettei se halua katsella Teheranin tiukkalinjaista pappisvaltaa. Linjaa ei ole lyöty kiinni, vaikka uuskonservatiivisilla piireillä on hyvinkin tiukkoja näkemyksiä "roistovaltioksi" kutsutusta Iranista.
Suurin julkituotu huoli koskee Iranin mahdollista ydinaseohjelmaa. Tämä huoli elää sitä herkemmin, mitä enemmän Iran kieltäytyy yhteistyöstä kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n ja sen tarkastajien kanssa. Viivyttelyllä ja vastahangalla Iran on aiheuttanut itselleen pelkkää vahinkoa ja saanut niin YK:n, EU:n kuin Venäjän vaatimaan, että se suostuisi tarkastuksiin. IAEA:n johtaja Mohammed ElBaradei vieraili Iranissa keskiviikkona painostamassa sen johtoa muuttamaan kantaansa.
Mahdollinen ydinaseohjelma on herkkä kysymys. Irakissa nähtiin, että tietoa asioiden todellisesta tilasta oli erittäin vaikea saada. Näin ollen jopa vääristeltyä väitettä voitiin käyttää sodan syynä. Iran turvaisi asemaansa parhaiten täydellisellä avoimuudella ja yhteistyöllä.