Suomessa nuoret halutaan tunkea joukolla korkea-asteen koulutukseen. Ikäluokasta valtaosan halutaan käyvän ammattikorkeakoulun tai yliopiston. Yleisin reitti tälle korkea-asteelle on lukio.
Oulun läänissä peruskoulun päättävät nuoret ovat kuitenkin alkaneet hakeutua lukioihin aiempaa vähemmän. Koko maassa tämän kevään runsaasta 57 000 peruskoulun päättöluokkalaisesta lukioon suuntasi keskimäärin 58 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla osuus oli 53 prosenttia. Uudellamaalla taas lukioon hakeutui 68 prosenttia peruskoulun taakseen jättäneistä.
Ammattioppilaitokset ovat muutamana lähivuotena Oulun läänissä alkaneet vetää väkeä. Olisin luullut, että ammatillisen koulutuksen suosion hienoisesta lisäyksestä olisi ilostuttu. Onhan tässä maassa jahkattu jo pitkään tulevaisuudessa koittavasta työvoiman pulasta. Tässähän luulisi olevan oikea suunta ja ratkaisu pulmaan: nuoriso sittenkin haluaa ammatilliseen koulutukseen heti peruskoulun jälkeen, heistä kehkeytyy ehkä sittenkin työntekijöitä työntekijöiden paikalle.
Ammattioppilaitokset ovat tietoisesti markkinoineet itseään ja koulutusalojaan. Kevättalven yhteishaun aikaan kampanjat näkyivät ja kuuluivat, televisiossakin. Eikö pitäisi olla ylpeä siitä, että Pohjois-Suomen ammatilliset opinahjot ovat onnistuneet houkuttamaan väkeä ainakin hakemaan penkeilleen. Ehkä voisi jopa vinkata muualle Suomeen, miten tässä on onnistuttu.
Mutta ei. Lääninhallituksessa lukioihin hakeutuvien määrää pidetään huolestuttavan alhaisena, jopa hälyttävänä. Murehditaan, että yliopistoon ja ammattikorkeaan ei riitä opiskelija-ainesta.
Samaan aikaan maakuntien keskisuuretkin keskukset hamuavat hoteisiinsa yliopistotasoista koulutusta. Aivan kuin ei nähtäisi, että jos saadaan paikkakunnan toisen asteen ammattiopetus ja ammattikorkeat iskukuntoon ja suosituiksi, saadaan tulevaisuuden työntekijöitä jäämään valmiiksi pitäjään. Nähdään vain yliopisto autuaana tulevaisuudentekijänä.
Kuitenkin esimerkiksi Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto TT on tutkinut, että teollisuudessa tänä vuonna uusien työntekijöiden tarve painottuu aiempaa enemmän ammattiopiston käyneisiin. Tiede- tai ammattikorkeakoulun käyneiden kysyntä on käynyt alaviistoon. Uusista työntekijöistä noin puolelta toivotaan, että he ovat käyneet ammattiopiston. Pari vuotta aiemmin ammatti- tai tiedekorkeakoulun läpikäyneiden tarve oli neljäsosa, nyt 23 prosentilta odotetaan amk-tutkintoa ja tiedekorkeakoulututkintoa 17 prosentilta työntekijöistä.
Yhdeksäsluokkalaisten suusta on välillä kuulunut moitetta, että opinto-ohjaus keskittyy lukion suuntaan. Muita vaihtoehtoja ei juuri esitellä, vaan niistä pitää ottaa selvää itse. Ahkera ja innostunut nuori sen tekeekin, mutta moni voi jäädä äimistelemään, mikä olisi sopivin ala. Voi käydä niin, että pitkän jonon jatkona hakee opiskelupaikkaa alalta, jonka nimessä vilahtaa viestintä tai kauneudenhoito.
Toisaalta esimerkiksi kone- ja metalliala on järjestelmällisesti työskennellyt nostaakseen alan imagoa ja hakijamääriä. Pinttynyt, likainen mielikuva konepajoista tai valtaisista tehdassaleista ei ole oikein innostanut nuoria, vaikka töitä alalla pitäisi riittämän.
Audiovisuaalisen viestinnän sekä kauneudenhoitoalan lisäksi toisen asteen koulutuksen suosikki on Oulun läänissä viime vuonna ollut terveydenhuoltoala, etenkin fysioterapeutti-, kätilö- ja sairaanhoitajakoulutus. Maagisella media-alalla on viime aikoina väläytelty esiin ikävää sanaa liikakoulutus. Terveydenhuoltoalalla tilanne on toinen. Hoitoalan eri sektoreille suuntaamisessa taas tuntuisi olevan huimasti järkeä, sillä monien selvitysten mukaan alan työvoimatarve kasvaa, kun väestö ikääntyy ikääntymistään.