Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toive tehdä kilpailukykyloikka otti merkittävän askeleen torstaina ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n esiteltyä omat yritysten toimintaedellytyksien parantamiseen tähtäävät ehdotuksensa.
SAK:n liikahdus tuli kreivin aikaan, sillä työmarkkinajärjestöiltä odotetaan maanantain illansuuhun mennessä yhteistä ehdotusta vaihtoehdoksi hallituksen pakkolaeille. Nyt voi sanoa uittomiesten termiä käyttäen, että suma lähti liikkeelle.
Työmarkkinoilla vallinnutta pattitilannetta kuvaa hyvin se, että SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly pyysi pääministeri Sipilää olemaan yhteydessä työnantajiin neuvottelujen käynnistämiseksi. Sipilä toimi viestinviejänä, ja neuvottelut saatiin alulle.
Sipilä on pyytänyt työmarkkinajärjestöjen ehdotusta maanantain kello 16 mennessä. On eri asia, tuleeko ehdotus ajoissa ja onko sekään hallituksen mielestä riittävä.
Palkansaajarintama on repeillyt viime viikkoina SAK:n kieltäydyttyä hyväksymästä hallituksen tavoitetta kilpailukykyloikaksi. Palkansaajien keskusjärjestöt joutuvat vielä vääntämään kättä ennen kuin kykenevät yhteisesiintymiseen, sillä varsinkin akateemisia edustavan Akavan ja SAK:n linjat ovat kaukana toisistaan.
Jos vaihtoehtoa ei saada määräaikaan mennessä, hallitus käynnistää omat toimensa pakkolakien eteenpäin viemiseksi. Merkille pantavaa on kuitenkin Sipilän lupaus keskeyttää hallituksen valmistelut, mikäli parempi vaihtoehto syntyy neuvottelujen tuloksena.
Tässä vaiheessa, jolloin avautuu tilaisuus välttää yhteentörmäys, maltti on valttia.
SAK:n ehdotukset kilpailukyvyn parantamiseksi ovat ammattijärjestölle varsin poikkeuksellisia. Harvemmin sillä puolella neuvottelupöytää suostutaan pohtimaan keinoja, jotka johtavat palkansaajien ostovoiman laskuun.
SAK:han esittää, ettei palkkoja korotettaisi lainkaan vuonna 2017 ja että vuonna 2018 vientialat määrittelisivät palkankorotusten tason. Niin ikään SAK:n paketti pitää sisällään muita työnantajien kustannusten alennuksia.
Ilmeisesti talouden synkkä kokonaiskuva alkaa valjeta kaikille pikku hiljaa. Suomen talous on nyt niin syväjäässä, ettei yksinkertaisesti ole varaa työmarkkinaselkkauksiin. Niitä voi tulla, ellei pakkolaeille löydy vaihtoehtoa.
Viimeksi tällä viikolla talouden madonluvut löi pöytään Suomen Pankki. Sen mukaan maailmankauppa on hiipumassa. Ja kun Suomen talouskehitys on pitkään ollut muuta euroaluetta vaisumpi ja työttömyyskin kasvaa koko ajan, radikaaleja ratkaisuja tarvitaan talouden nousuun saamiseksi.
Seuraava työehtokierros käydään vasta ensi vuoden lopulla. Sitä ennen täytyy kuitenkin tehdä tuntuvia toimia. Pelkällä tulevien vuosien palkankorotuksista pidättäytymisellä ei saada rattaisiin liikettä.
Palkansaajajärjestöiltä on syytä odottaa yhteistä ehdotusta kilpailukykyä parantavista toimista.
Aikaa ei ole loputtomasti. Jokainen päivä nykymenolla vain lisää tuskaa.
Pääkirjoitus