Suomen läsnäolon vahvistaminen Murmanskin suunnalla on välttämätöntä nyt, kun suururakat ovat valmistelussa. Niiden alettua on jo liian myöhäistä hypätä mukaan.
Murmanskin edustalla olevien maakaasukenttien käyttöönottoa on lupailtu jo vuosia, mutta aikataulut eivät ole pitäneet. Nyt kuitenkin lähtökohdaksi on otettava, että tällä erää ollaan tosissaan. Vaikka lopullinen investointipäätös yhä puuttuu, käytännön valmistelutyöt ovat jo alkaneet. Eikä kysymys ole vain kaasukentistä, vaan Murmanskin suunnalla on läkähdyttävä määrä muitakin suuria suunnitelmia - kaivoksia, satamia ynnä muuta. Kun tämä troikka lähtee vihdoin liikkeelle, silloin tapahtuu paljon ja nopeasti.
Kaiken avain on Shtokmanin kaasukenttä, joka sijaitsee kaukana arktisen meren keskellä. Työläämmin hyödynnettävää maakaasuesiintymää on vaikea kuvitella. Silti juuri tämä kaasu on koko Venäjälle elintärkeää. Ilman sitä energiajätti Gazpromilta alkaa huveta myytävä juuri kun Itämeren ali kulkevan Nord Stream -putken pitäisi valmistua. Shtokmanin valtava esiintymä riittää ehkä jopa sadaksi vuodeksi.
Kysymyksessä on Venäjän valtion elintärkeä intressi ja koko globaalin energiatarpeen kannalta keskeinen maakaasuesiintymä. Tämä kaikki tarkoittaa, että puheet alkavat muuttua teoiksi.
Tähän asti suomalaisten läsnäolo Murmanskin suunnalla on ollut hyvinkin vähäistä, mutta niin ei voi jatkua. Alueella aluillaan oleva murros on oleellinen asia koko Pohjois-Suomelle edessä olevina vuosikymmeninä.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen oli liikkeellä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, kun hän vei kuluneella viikolla Murmanskiin poikkeuksellisen suuren ja monipuolisesti kootun suomalaisvaltuuskunnan. Venäjällä tällaisilla eleillä on merkitystä. On ilmeistä, että ilman Väyrysen panosta Suomi olisi jäämässä Murmanskissa pahasti jälkeen kuten kävi Norjan kaasukentillä.
Tämän jälkeen on oleellista huolehtia jatkosta eli siitä, että Suomen lippu on kaupungissa kyllin hyvin näkyvillä. Varsinaisten liikeyhteyksien luominen kuuluu yrityksille, mutta ne tarvitsevat vetoapua. Finpro on tilanteen tasalla aloittaessaan syksyllä toiminnan Murmanskissa.
Henkilökontakteilla on kuitenkin merkitystä myös alueiden välillä. Pohjoisten maakuntajohtajien rooli korostuu etenkin Venäjä-kontakteissa, kuuluipa se varsinaiseen toimenkuvaan tai ei. Alueilla on nimittäin oltava joku, jolle venäläinen kuvernööri voi soittaa, ja Suomen maaherrat ovat pian historiaa.
Jos aikeet pitävät, Murmanskin seutu imee kohta investointeja ja työvoimaa kuin sieni. On suuri kysymys, mistä nämä kaikki tarvittavat työntekijät oikein tulevat. Pohjoisilta alueilta heitä ei löydy. Sama pulma koskee Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosia, jos kaivoshankkeet toteutuvat. Vielä ei kunnolla edes hahmoteta, kuinka suuri ja monialainen murros pohjoisessa saattaa olla edessä.
Myös liikennetarpeet muuttuvat. On yhä painavampia perusteita sille, että Suomen ja Venäjän rataverkot yhdistetään pohjoisessa. Väyrysen vierailun aikana edistettiin Sallan ja Kantalahden ratayhteyttä, mutta avainasemassa jatkossa on Venäjän teollisuus. Jos se katsoo tarvitsevansa yhteyttä, silloin asia voi edetä nopeasti. Murmanskin aluehallinnon kanta on jo muuttunut jyrkän kielteisestä varovaisen myönteiseksi, mikä on sekin jo merkittävää.
Kaikkein ensimmäiseksi on turvattava normaali liikkuminen. Lentoyhteys Rovaniemeltä Murmanskiin on ollut suunnitteilla syksyksi, mutta varmuutta siitä olisi kaivattu jo Väyrysen matkan aikana.