Keskustajohtaja Anneli Jäätteenmäki teki oikean ratkaisun väistymällä paikaltaan. Irak-kiista on mahdollista saada pois päiväjärjestyksestä.
Äkkikäänteet Irak-skandaalissa eivät ota loppuakseen. Uusin, puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäen päätös vetäytyä myös keskustan johdosta, oli kuitenkin merkki paremmasta. Jo oli aikakin.
Vielä keskustan työvaliokunnassa Jäätteenmäki tarjoili sitäkin mallia, että hän vetäytyisi sivuun poliisitutkimusten ajaksi. Se oli toiveajattelua, sillä käytännössä hänellä ei ollut realistisia mahdollisuuksia jatkaa. Oli jo oireellista, ettei viime keskiviikon eduskuntakeskustelussa yksikään keskustaministeri tukenut häntä. Jäätteenmäen kolmas vaihtoehto, vieläkin huonompi, olisi ollut istua kaksivuotiskausi loppuun.
Mikä tahansa muu kuin lähtö olisikin ollut monelta kantilta katsottuna väärä. Jäätteenmäen ero pääministerin paikalta petrasi jo keskustan ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyön edellytyksiä. Skandaalissa pahasti ryvettyneen sinnittely päähallituspuolueen johdossa olisi kuitenkin tiennyt, ettei varjo olisi kokonaan poistunut. Nyt se on mahdollista.
Jäätteenmäen jatko olisi ollut vahingoksi myös omalle puolueelle. Irak-asian jatkoselvittely vie vielä vähintään kuukausia ja olisi väkisinkin leimannut koko puoluetta, jonka kannatusluvut ovat jo kääntyneet jyrkkään laskuun. Kahteen vaalivoittoon keskustan vieneestä jalokivestä olisi voinut tulla riippakivi.
Hallitustyöskentelyä rampauttaa jo kylliksi se, ettei SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen ole ministeri. Pääministeripuolueelle puheenjohtajan poissaolo hallituksen riveistä olisi pidemmän päälle vieläkin viheliäisempää ja viheliäisintä uudelle pääministerille Matti Vanhaselle. On sitä parempi, mitä nopeammin keskusta pitää puoluekokouksensa ja valitsee Jäätteenmäelle seuraajan. Vanhanen on itseoikeutettu seuraaja.
Lähtöpäätös oli joka tapauksessa kova veto. Puoluekentältä tulleet jyrkimmät erovaatimukset ehtivät laantua juhannuksen yli ja todistamattomat epäilyt muiden toimijoiden Irak-jauhojen puhtaudesta levitä. Lopullisen totuuden omista tekemisistään tietää kuitenkin vain Jäätteenmäki. Eroratkaisusta voi päätellä, että hän näki paremmaksi lähteä kuin jäädä tuleen makaamaan.
On ilmiselvää, että sosiaalidemokraateilla on kaiken tapahtuneen jälkeen ja sen takia niskaote hallituskumppanistaan. Lipponen peräsi jo vuoropuhelua keskustan kanssa politiikan tekemisen tavasta ja pelin hengestä. Keskustella kannattaa aina, mutta sen ei pidä antaa tukahduttaa uutta happea kaipaavaa hallitusyhteistyötä.
Kaiken keskellä oli onni, että henkilövaihdokset pystyttiin tekemään ripeästi. Uusi perustuslaki toimi tiukassakin paikassa. Uusvanha hallitus tarvitsee uuden lähdön. SDP tarjosi puoluevaltuuston kokouksessa Lipposen suulla sovinnon kättä. Punamultayhteistyön edessä ei pitäisi olla enää kiviä.
Uudella pääministerillä on hyvät edellytykset onnistua. Vanhasen asiaosaaminen on erityisen vahvaa EU-kysymyksissä. Se on tuiki tarpeen, sillä hallituksen on paneuduttava edessä olevaan kovaan hallitusten väliseen vääntöön EU:n perustuslaista. Vanhanen puhdisti jo pöytää arvioimalla, ettei hänen aiemmin väläyttämänsä ajatus uudesta EU-kansanäänestyksestä ole enää ajankohtainen. Vanhasen rooli SDP:n takavuosina kauhisteleman työreformin laadinnassa tuskin sekään mutkistaa hallitustietä.
Vanhanen oli harvinaisen oikeassa todetessaan, että vaalitaistelu on vihdoinkin syytä lopettaa ja että hallituksen on alettava paiskia töitä.