Vanhusten huoltoon tarvitaan tuntuvasti lisää väkeä. Vanha virsi, mutta jälleen toistettu. Viimeksi asialla olivat sosiaalialan kansallista kehittämisohjelmaa valmistelevat selvitysmiehet. He totesivat väliraportissaan viikko sitten, että vanhusten huollon henkilöstö on selvästi alimitoitettu niin laitoshoidossa kuin kotihoidossakin.
Jos kunnat alkavat toteuttaa selvitysryhmän ukaaseja, toivottavasti rahaa laitetaan kotihoitoon eikä vain laitospuolelle. Kelassa on näet laskettu, että jos merkittävä osa 80 ikävuoden ylittäneistä päätyy laitoshoitoon, se tarkoittaa yhteiskunnalle miljarditason menoja. Laitoshoito maksaa vuodessa 30000—40 000 euroa, joten monesta laitoshoitovuodesta syntyy herkästi yhdenkin vanhuksen kohdalla kuluja yhteensä satojatuhansia euroja. Säästöä kertyy, jos vanhuksen kotona asumista pystytään jatkamaan edes yhdellä vuodella.
Osa vanhuksista ei edes halua jättää kotiaan, vaikka tarjolla olisi vain viikonlopun mittainen hoito- tai kuntoutusjakso laitoksessa. Kaikki olisi valmiina, aamiainen katettuna pöytään ja aamunlehtikin noudettuna sisälle. Mutta kissaa ei raaski jättää yksin tai taloa ei tohdi hylätä tyhjilleen.
Toisilla taas on huonoja kokemuksia laitoshoidosta. On käynyt niinkin - ja pahemminkin toki - että kun iäkäs ihminen on lähtenyt viikonlopuksi kotoa laitoshoitoon, hän on palannut kipeämpänä. Käy vaikka niin, että kaatuu oudolla käytävällä eikä löydä hälytysnappia. Kotona sentään hallitsee tutut kulmat ja kaarteet.
On käynyt myös niin, että vanhus on kiepsahtanut nurin kavutessaan yöllä sängyltä ja kun naapurivuoteen vanhus on yrittänyt lähteä auttamaan, hänkin on löytänyt itsensä lattialta. Eikä kumpikaan yllä hälytyspainikkeeseen. Eikä apua osu kohdalle ennen kuin aamukierrolla, monen tunnin päästä. Aamulla toista käytetään mutka sairaalassa tarkistuttamassa vauriot, toisen luotetaan selvinneen pintavaurioin. Ennestään kipeää kättä kun ei kannata tässä yhteydessä erikseen tutkia. Henkilökuntaa todella tarvittaisiin.
Toisaalta on niinkin, että osa ei malttaisi lähteä laitoshoidosta kotiin millään. Toipumista haluaa venyttää ja vanuttaa. Kotona on yksinäistä ja hiljaista. Ketään ei näy, kun kauppa-autokin on harventanut käyntejään. Tuntuisi, että jopa miehen logiikka kertoo kotihoidossa olevan vanhuksen viihtyvän ja selviävän paremmin, jos tällä on juttuseuraa. Nyt on tuokin asia todistettu väitöskirjalla. Ehkä se parantaa tilannetta ja alkaa vaikuttaa petraavasti myös kotipalvelujen resursseihin.
Sosiaalialan kehittämisohjelmaa valmisteleva ryhmä on ynnännyt, että vanhustenhuollon henkilökunnan määrä vähentyi 1990-luvulla joka puolella, kotipalvelussa ja vanhainkodeissa sekä terveyskeskusten vuodeosastoilla. Selvitysmiesten laskujen mukaan tarvittaisiin laitoshuoltoon 3 000 ja kotipalveluihin 3 600 uutta työntekijää, että yllettäisiin edes tyydyttävään palvelutasoon. Selvitysmiehet päätyvätkin ajatukseen, että vanhuksilla voisi olla subjektiivinen oikeus palveluihin, aivan kuin lapsilla päivähoitoon. Ei huono idea.