Ennen kaikki oli paremmin. Oli lumiset talvet ja lämpimät kesät. Nuorisomusiikin sanoista sai selvää ja televisiossa esitettiin laadukkaita luonto-ohjelmia. Tietokilpailuissa testattiin sivistystä eikä pelkkää nokkeluutta.
Onneksi kehitys on vähitellen viimein kääntymässä takaisin kohti mennyttä ja parempaa aikaa. Tämä näkyy myös ravintolakulttuurin muutoksissa. Ravintoloiden jatkoajat ovat joutuneet tarkkailuun: asiakkaiden ei toivota juopottelevan liian pitkälle yöhön.
Ravintola-asiakkaista halutaan kehittää nykyistä sivistyneempiä eikä syyttä.
Viranomaisten ajama linja on oikea ja kunnioitettava. On korkea aika puuttua nykyisen yöelämän hulvattomuuteen. Tässä suhteessa täytyy palata takaisin menneeseen aikaan. Tuolloin ravintolat menivät kiinni hyvissä ajoin ja ravintola-asiakkaiden juomatapoja kontrolloitiin tehokkaasti.
Näitä aikoja vanhemmat sukupolvet muistelevat kaiholla ja vedet silmissä.
Vanhoina hyvinä aikoina naiset eivät päässeet ravintoloihin ilman miesseuraa. Kapakassa ei saanut vaihtaa pöytää kysymättä lupaa tarjoilijalta, ja jos tarjoilija sattui luvan antamaan (kertoman mukaan yleensä ei), hän myös siirsi juomatuopin toiseen pöytään. Tähän siirtoon asiakkaalla itsellään ei kuulemma ollut lupaa.
Ravintoloissa ei myöskään ensisijaisesti saanut juoda. Yksi seurueesta joutui ostamaan jotakin pientä purtavaa, jotta koko muu joukko saattoi istua juopottelemassa sillileivän varjolla.
Mutta ennen kaikkea ravintolat menivät kiinni ajoissa. Onneksi. Tämä oli keino pelastaa kansakunta täydelliseltä turmiolta. Niin ajateltiin. Varhainen sulkemisaika oli kuitenkin monessa suhteessa onni ja pelastus monelle juomarille.
Todellisuudessa ilta alkoi vasta ravintoloiden suljettua ovensa. Ihmiset ryntäsivät pian puolenyön jälkeen kaupungin kaduille ja kioskien kulmille. Kaikilla oli tarve pelata korttinsa oikein: piti etsiytyä oikeaan seuraan ja löytää paras jatkopaikka.
Ravintoloiden aikainen sulkemisaika vapautti humalaiset portieerin ja muun ravintolahenkilökunnan valvovan silmän alta juopottelemaan jatkoille hyvissä ajoin, täysin vapautuneesti ja ilman ulkopuolista kontrollia.
Ravintoloiden sulkemisajan aikaan kaduilla liikkui sumea joukko vaeltamassa kohti uutta päämäärää. Jokainen tiesi keneltä voi käydä ostamassa pimeän pullon käypään hintaan koska tahansa.
Lisäksi kaikilla oli kotonaan pullo tai pari sen varalle, että muiden pullot oli juotu edellisillä jatkoilla. Tuohon aikaan myös Alkot olivat nykyistä harvemmin auki. Jokaisen oli siis parasta pitää kotonaan kunnon varastot pahan päivän varalle.
Tähän vanhaan aikaan verrattuna nykyinen ravintolakulttuuri on tylsistyttävää ja tasapäistävää. Ihmiset pidetään kontrollin alla koko parhaan peliajan: ravintolassahan ei tarkkaan ottaen saisi edes humaltua. Kotonaan jokainen sentään saa tehdä mitä haluaa. Onneksi.
Ja kuka edes jaksaa lähteä jatkoille joskus neljän jälkeen?
Tulkaa takaisin, vanhat ajat! Jatkot, pimeät pullot, ihmisistä täydet öiset kadut. Yhteisen edun nimissä ravintoloiden on suljettava ovensa reilusti nykyistä aikaisemmin.