Kolumni

Oi, niitä aikoja

Eihän tästä näin tule mitään. Tilanne on Suomessa ajatunut siihen, että meiltä puuttuu Väyrynen. Edellinen, Paavo, ajatui Brysseliin meppinä näpertämään. Seuraajaa ei ole ilmaantunut.

Eihän tästä näin tule mitään. Tilanne on Suomessa ajatunut siihen, että meiltä puuttuu Väyrynen. Edellinen, Paavo, ajatui Brysseliin meppinä näpertämään. Seuraajaa ei ole ilmaantunut.

Kotimaisessa poliittisessa elämässä on Paavo Väyrysen mentävä reikä, vai sanoisiko tyhjiö. Tilanne tuntui kourissa viime viikonvaihteessa, kun Väyrynen vieraili Oulussa. Vanhat hyvät ajat leyhähtivät.

Päivä päivältä laajeneva Väyrystyhjiö näkyy tv:n, radion ja sanomalehtien uutisissa. Mutta pahinta on, että se tuntuu myös meidän tavallisten ihmisten arkisessa kanssakäymisessä tuolla markettien tuulikaapeissa.

Ei ole ketään jota haukkua.

Paavo Väyrysen jälkeen ei ole tullut toista, jota pystyisi hyvillä mielin ja sydämensä kyllyydestä moitiskelemaan.

Kihdinäreä puhemies Paavo Lipponen on EU:n kovine ytimineen ihan kertakäyttökamaa Väyryseen verrattuna. Niin on myös Jäätteenmäki, Sailas ja muut paperiset persoonat.

Kun Väyrysen aikana kaksi suomalaista kohtasi, alkoi tulikivinen kielen lätke puolesta ja vastaan. Kevätpakkasilla, ensimmäisten tupouhkailujen aikaan, teki oikein huulissa kipeää lausua pelkkä sukunimi: Vää-yry-ynen.

Oli niitä jalasmökkivirityksiä, karsastuksen oikomisia, yön yli nukkumisia, lentoemännän näpelöintejä, tekaistuja älykkösilmälaseja...

Väyrynen seisoi aina niin ryhdikkäänä hampaissamme.

Kokoomuksen puheenjohtajaa Ville Itälää moitittiin taannoin lepsuudesta ja siitä, ettei hänen olemuksensa ole uskottava vaan puhekin muistuttaa åboen ääntä.

Hän otti ja erosi. Ei kestänyt kantti.

Kokoomuksen nuorisosiipi päätti, että nyt haetaan syypää ja haukkutaan. Miten kävi?

Nämä tuhatkunnan löysäksi keitetyt pikkukanervat eivät löytäneet kaukosäätimestään kuin kotimaisen piirrosohjelman, jota rupesivat syyttämään Itälän kaatumisesta. Että häh!

Eikö tämä ole pelottava esimerkki kunnollisen haukuttavan puuttumisesta? Tuloksena on täydellinen henkinen litilaskoisuus. Pössiys.

Olkaa niin hyvä, herra Väyrynen, että lopetatte sen valiokuntaveljeilyn Habsburgin viimeisen vaarin kanssa. Palatkaa Suomeen.

Saisimme ehtaa moitittavaa.

PETRI LAUKKA

petri.laukka@kaleva.fi