"Oi niitä aikoja. Katson nyt haikeana noita fukseja, jotka parveilevat käytävillä, mutta toisaalta minun on jo aika siirtyä elämässä eteenpäin", naureskelee opintojensa loppusuoralla oleva Marjo Frondelius, 27, seuratessaan yliopiston aulan tungosta: 1 700 ensimmäisen vuoden opiskelijaa on ensimmäistä päivää tulevassa opinahjossaan tutustumassa jättimäisen talon tapoihin.
Untuvikkojen joukossa ovat keväällä ylioppilaaksi kirjoittaneet kiiminkiläinen Taija Ylitolva ja Kankaanpäästä Ouluun muuttanut Jenni Nurmi. He ihmettelevät maailman pienuutta: Toissa vuonna he tapasivat kielikurssilla Tukholmassa ja Ahvenanmaalla. Nyt he törmäsivät toisiinsa ympäristötekniikan laitoksella.
"Onhan tämä Oulu outo paikka", Nurmi taivastelee. "Onneksi Taija ystävineen on tutustuttanut minua kaupunkiin."
Marjo Frondelius opiskelee seitsemättä vuotta pohjoismaista filologiaa ja saksaa humanistisessa tiedekunnassa. Valmistuminen on gradua vaille valmis, mutta monen muun tavoin hän on ajatellut venyttää valmistumistaan kieltenopettajaksi huonon työtilanteen takia.
"Jos en heti löydä töitä, voin suorittaa lisäopintoja. Mahdollisesti otan paperit ulos syksyn aikana."
Hän kertoo nauttineensa täysillä opiskeluajoistaan ja sanoo ajan olleen elämän parasta. Hän on käyttänyt hyväkseen opiskelijavaihtomahdollisuudet ulkomailla.
"Opetuksen laatua valvotaan, mutta sitä voitaisiin tehdä enemmänkin. Opiskelijoita voisi kuulla vielä tarkemmin, jotta opetusta voitaisiin kehittää palvelemaan paremmin työelämän tarpeita", Frondelius sanoo.
Luokanopettajaksi kaksi vuotta ja sitä ennen biologiaa vuoden opiskellut Heidi Taskinen, 23, sanoo, että laitoksen opiskelijoilla ja opettajilla on toverilliset välit.
"Kysellään aina kuulumisia, mikä on mukavaa. Varsinkin luokanopettajapuolella henkilökunnalla on suuri merkitys opiskelijoille. Kyllä täällä muutenkin näkyy, että opiskelijoiden ohjaukseen panostetaan."
Monesta opiskelijasta poiketen Taskinen on tehnyt vain vähän töitä opiskeluaikanaan. Lisätienestejä on tullut sellonsoitosta Haapaveden kamariorkesterissa.
"Keikkaluontoisuuden takia rahaa on joskus enemmän, joskus vähemmän. Aivan pelkällä opintotuella ei pysty itseään elättämään - tai menojen täytyy olla todella pienet."
Tiedekunnan välitöntä ilmapiiriä kehuu myös lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelija Timo Tuovinen, 22.
"Meillähän on niin sanotusti putkitutkinto: kun ottaa alussa köyden päästä ja pitää lujasti, kyllä siitä suunnilleen kuudessa vuodessa pääsee pois."
"Kurssikoothan meillä ovat mammuttimaisia: lääketieteilijöitä otetaan 120, ja hammaslääketieteen opiskelijoita tulee lisäksi 50. Opetus kärsii, kun pidetään massaluentoja, eikä 20-30 opiskelijan pienryhmä ole pienryhmä. Lääkiksessä se on valitettava totuus", Tuovinen sanoo.
Kuudennen vuoden teekkari Ville Juholin, 25, on työskennellyt Nokialla käytännössä koko opiskeluaikansa, ja töitä hän uskoo saavansa, kun parin vuoden päästä valmistuu.
"Tekniikkaa opiskelleet pääsevät hyvin töihin. Nyt on huono tilanne, mutta oma valmistumiseni taitaa mennä tämän talouskriisin yli."
Juholin murtaa hieman yliopiston hallinnon painottamaa käsitystä opetuksen korkeatasoisuudesta, sillä osa opettajista pitää edelleen luentoja paperista lukemalla. "Taso vaihtelee paljon. Monet osaavat ottaa yleisönsä", Juholin sanoo. Hän arvostaa yliopistoa myös elämänkouluna.
"Kun on ihmisten kanssa tekemisissä, kaikki jännittäminen häviää. Uusille opiskelijoille sanoisin sellaisia terveisiä, että kannattaa ottaa fuksivuodesta kaikki irti. Opiskelkaa, mutta osallistukaa myös muuhun akateemiseen toimintaan."