Moni ahkeroi kalenterin tässä vaiheessa viettämällä useammat pikkujoulut peräjälkeen. Tarjolla on kuoron, keilaporukan, taloyhtiön, lennokkikerhon ja työpaikan esijuhlinnat.
Näin tiiviin tahdin vuoksi sitä joutuu uusimaan silmälasinsa viiteen otteeseen. Pikkujoulun ei katsota onnistuneen, jos sieltä tullaan pystypäin sangan katkeamatta. Taittoviattomilta repeää yleensä hiha. Niin railakas on suomalainen talvikarnevaali.
Kukaan ei muista, milloin pikkujouluperinne alkoi. Mikähän taho mahtoi järjestää ensimmäiset juhlat ja millaisin seurauksin. Hämäriä utukuvia leijuu. Niiden perusteella pikkujoulun siemenasteen voi ajoittaa 1930-luvulle, jolloin joulun odotus aloitettiin Tuomaan päivänä nautitulla väkevällä oluella, partamiesten sahdilla.
Tuomaan päivän kaljoittelu laajeni pian käsittämään isomman remmin, tuttavia ja naapureita. Aluksi pikkujoulut olivat ylemmän yhteiskuntaluokan kemu.
Yliopistojen oppilaskunnat tuotekehittelivät ajatusta pidemmälle: oluen kanssa voisi irrotella ja olla kuin tonttu. Urheiluseurat ja yhdistykset omaksuivat saman tavan.
Työpaikoille pikkujoulu ei aluksi juurtunut. Johtuisiko siitä, että 30-luvulla elettiin yleismaailmallista talouspulaa ja monilta suomalaisilta puuttui kunnollinen työ. Hätäapuhommien parakeissa isokin joulu tuntui tavoittamattomalta.
Erään yhtiön tiedetään järjestäneen tuolloin koko henkilökunnalleen pikkujoulun. Kone Oy halusi kohentaa työntekijöidensä mielialaa laman kurimuksessa tarjoamalla riisipuuroa mantelikätköllä.
Oikea joulu on jämähtänyt pahasti paikoilleen. On kuusi, pukki ja iänikuinen punakuono. Pikkuserkku tuntuu muuttuvan yhtä jalkaa muun kulttuurin kanssa. Pikkujoulu on yhteiskunnan taskupeili.
1960-luvulla Suomi rupesi vapautumaan, kuten sanonta kuuluu. Presidentti armahti Hannu Salaman jumalanpilkasta, e-pilleri saapui apteekkiin, keskiolut baariin. Valtakunta oli tasa-arvoistumaan päin, sillä naiset olivat tulleet työelämään, ihan bussikuskeiksi saakka.
Meno vaihtui myös pikkujouluissa. Piirileikit, lauluesitykset ja puheet siirrettiin ravintolaan, jossa vanhastaan tiedettiin tarjoiltavan viinaa. Sukupuolet kohtasivat, miespolvet kaatuivat, tittelit tipahtivat.
Tuon ajan rientoihin katettiin myös varhainen tupo-pöytä. Moni osasi puhua itselleen palkankorotuksen koulutusvapaalla, eikä pomon poskille tarvinnut puristaa kravatista kuin aavistus joulunpunaa.
Pikkujoulu on pysynyt suosiossa kahdesta syystä, vapun ja juhannuksen takia. Ne tuntuvat aivan liian kaukaisilta helpottajilta hetkenä, jona maahan laskeutuu alkutalven huurulakana ja karvalakki alkaa puristaa pantana.
Suomalaisessa vuoden kierrossa tarvitaan kovalevyn tyhjennys kolme kertaa. Pikkujoulu on meikäläisille kuin mittatilaustyönä suunniteltu muutaman tunnin elämä. Se kirkastaa marras-joulukuun likaamaa näköalaa kuin jäärapa. Eikä rasita muistia.