Juttu kertoo, että Raimo Summanen ei tarvitse megafonia silloin, kun hän haluaa saada oman asiansa ymmärrettävään muotoon. Hän nimittäin saattaa virittää äänihuulensa niin kireälle, että verhot heiluvat vielä huomennakin.
Kun - valmentajan mielestä - epäonnistuneet pelaajat solmivat ja irrottelevat pukukopissa luistimiensa nauhoja, nämä tekevät sitä niin pitkään, ettei tarvitse ottaa katsekontaktia tulisieluiseen valmentajaan.
Onko tämä nyt ymmärrettävä niin, että äänen iso volyymi on tärkeää ja kuuluu asiaan. Onhan Hannu Jortikallakin iso ääni. Midas, jolla on kultainen kuuden mestaruuden kosketus.
Moni pitää Raimo Summasta, 41, "aivan liian nuorena" ja valmentajana, jolle ei vielä ole ehtinyt kehittyä laadukasta näkökulmaa jääkiekkoilun koko kuvasta. Onhan hän katsellut elämää vasta muutaman vuoden pitempään kuin kokeneimmat aktiivipelaajat.
Vilkaisu historiaan kuitenkin osoittaa, että Summanen on jo kokenut kettu.
Kun Kaleva Numminen otti päävalmentajan tehtävät vastaan vuonna 1973, hän oli 32-vuotias. Pentti Matikainen oli 1987 37-vuotias, ja Alpo Suhonen häntä kolme vuotta nuorempi 1984.
Kun ajassa mennään vieläkin kauemmaksi, kirjat kertovat, että kanadalainen Derek Holmes johdatti Suomen A-maajoukkuetta 21-vuotiaana yhden kauden 1960-61.
Silloin Suomi oli jääkiekkoilun kehitysmaa. Mutta ei ole enää.
Mutta Summanen on luonteeltaan kiistatta toista maata kuin edeltäjänsä. Hannu Aravirta oli empaattisuuden airut, Curt Lindström perinteisiä rajoja rikkova hurri, Pentti Matikainen ammattimaisen otteen suuri esitaistelija ja läpimurron pääarkkitehti, Rauno Korpi oman ehdottomuutensa vanki ja Alpo Suhonen viinejä nuuhkiva filosofi.
Eläköön erilaisuus!
Raimo Summanen oli vasta parikymppinen teiniaikuinen, kun hänelle iskostui kristallinkirkkaasti mahdollisuus saada jääkiekosta ammatti.
Ja tapahtui niin. Raimo Summanen on edelleen jääkiekkoilun ammattilainen ja kaiken lisäksi virassa, johon pääsemistä pidetään Suomi-neidon helmojen sisäpuolella ammattikunnan kaikkein suurimpana kunnianosoituksena. Mutta samalla päävalmentaja altistuu kohti kateuden keskipistettä.
Päävalmentajan taival on kivinen ja kaita, sillä kilpailu huipulla on äärimmäisen kova. Summanen joutuu kohtaamaan kampittajia, joista ei vielä tällä hetkellä näy eikä kuulu yhtään mitään.
Tällä hetkellä Summasen jakkarassa on neljä jalkaa, mutta eräänä päivänä niitä voi olla vain kolme.
Pelaajana Summanen eli eri joukkueissa menestyksen ristiaallokossa myös vaikeita aikoja. Hän oli kiukuttelija pahimmasta päästä.
Päävalmentajana hänellä ei ole varaa kiukutella. Ei tietenkään.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi