markku.heikkila@kaleva.fi
Yhdysvallat rakentaa Eurooppaan ohjuskilpeä. Sen osina ovat tutka-asema Tshekissä ja torjuntaohjuspatteri Puolassa, ja Venäjä on sitä vastustanut raivokkaasti.
Virallinen puhe on Iranin uhan torjumisesta. Siksi on varsin kiusallinen tunne katsella amerikkalaisen tutkijan tekemää kaaviokuvaa, jossa Puolaan sijoitettu torjuntaohjus pamauttaa venäläisen ydinkärjen atomeiksi tarkalleen Oulun päällä.
Toki on niin, että jos ydinkärkiä alkaa taivaalla lennellä, on jokseenkin sama, missä ne räjähtävät. Menoa se on joka tapauksessa. Mutta ei ajatus amerikkalaisesta ohjuskilvestä torjumassa Venäjän ydinhyökkäystä oman kotitalon päällä silti pahemmin viehätä.
Kyseessä on viime vuoden elokuussa ilmestynyt selvitys, jossa tutkijat Theodore A. Postol MIT:stä (Massachusetts Institute of Technology) ja George N. Lewis Cornell Universitystä ovat arvioineet Yhdysvaltain ohjustorjuntaviraston julkaisemaa materiaalia. Miehet ovat Yhdysvalloissa tunnettuja ohjuspolitiikan kriitikkoja. Topol on aiemmin osoittanut, että ensimmäisessä Persianlahden sodassa Patriot-torjuntaohjuksista ei ollut mihinkään, toisin kuin virallinen tieto aluksi väitti.
Selvityksen tekijöillä on selkeä perusviesti. Yhdysvaltain puolustusministeriö on koko ajan sanonut, että ohjuskilpi ei edes pystyisi torjumaan Venäjän ohjuksia, joten venäläisillä ei ole perusteita protestoida sitä vastaan. Tutkijoiden mielestä ministeriö on väärentänyt totuutta.
He esittävät omat kaavionsa, joiden mukaan ohjuskilpi - jos se ylipäätään toimii - pystyisi aivan mainiosti tuhoamaan törmäyksellä ohjukset, jotka olisivat matkalla läntisen Venäjän tukikohdista kohti Yhdysvaltain itärannikkoa. Yksi kaavioissa esitetyistä törmäyskohdista olisi Turun yllä, toinen Oulun kohdalla, muut pohjoisilla merialueilla.
Mikä mielenkiintoista, tutkijoiden mielestä Iranin ohjusuhkaan vastaaminen ei ollenkaan edellyttäisi Tshekin ja Puolan asemia. Se hoituisi muilla keinoin.
Johtopäätös heillä on se, että venäläisillä on täydet syyt epäillä Yhdysvaltain ohjuskilven todellisia tarkoitusperiä ja että Yhdysvaltain puolustusministeriöllä on selittämisen paikka.
Maallikkona on mahdotonta sanoa, kuka tai mikä tässä on oikeassa. Kaavioita voi piirrellä kaikenlaisia. Mutta Moskovan reaktiosta voi jotain päätellä siitä, kuinka he ovat omat laskelmansa tehneet.
Kannattaa myös muistaa herra nimeltä Herman Simm - Virossa hiljattain pidätetty mies, jota pidetään kylmän sodan jälkeen tärkeimpänä paljastuneena venäläisagenttina lännessä. Näyttää siltä, että Viron turvallisuuselimissä palvellut mies on välittänyt kaiken Natolta Viroon kulkeneen aineiston saman tien Moskovaan. Saksalaisen der Spiegel -lehden mukaan samassa postissa meni arkaluonteista tietoa ohjuspuolustusjärjestelmästä. Virallisesti asia on kiistetty.
Postolin ja Lewisin paperi on julkinen ja internetissä mutta voi olla, että Moskovassa on selattu sellaisiakin muistioita, joiden ei pitänyt sinne päätyä. Kenties myös siitä, mitä torjumaan ohjukset varsinaisesti rakennetaan. Niin tai näin, puhtaasti sotilaallisen logiikan mukaan Kaliningradista olisi lyhyt matka tuhoamaan Puolan ohjukset ennen kuin ne ehtivät tuhota Venäjän ohjuksia.
Vanha nyrkkisääntö pätee. Tämäntapaisissa asioissa ei kannata uskoa mihinkään totuutena. Ei tähän kolumniin, ei virallisiin eikä epävirallisiin tietoihin. Totuutta kun on sekin, miltä asiat näyttävät, ja ne voivat näyttää monenlaisilta.