Luonnonsuojelain mukaisten vanhojen suojeluohjelmien toteutus on edennyt Pohjois-Pohjanmaalla sutjakammin kuin valtakunnassa keskimäärin. Eri ohjelmia on vielä toteuttamatta maakunnassa noin 35 000:n hehtaarin verran. Yli kaksi kolmasosaa on jo paketissa.
Koko valtakunnassa savotasta on hoidettu alle puolet. Toteuttamista odottaa vielä 173 000 hehtaaria suojeluun määrätystä pinta-alasta.
Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelma (Metso) ei sisälly näihin lukuihin. Metso etenee hallituksen vasta tekemän päätöksen mukaan muista ohjelmista erillään.
Lintuvedet takkuaa
Pahimmin Pohjois-Pohjanmaalla on kangerrellut lintuvesien suojeluohjelma. Tavoiteltavasta, runsaasta 22 000 hehtaarista on vielä toteuttamatta noin 19 000 hehtaaria.
Metsänhoitaja Eero Melantie Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sanoo lintuvesien ongelmaksi niitä omistavien tilojen suuren määrän, kaikkiaan yli 1 000.
"Kun kaikkien kanssa joudutaan neuvottelemaan erikseen, se ottaa aikaa", Melantie sanoo.
Pohjois-Pohjanmaalla ongelmana ovat myös niukat voimavarat. Ympäristökeskuksessa suojelualuekaupoista, maanvaihdoista, vapaaehtoisesta suojelusta ja lunastuksesta neuvottelee maanomistajien kanssa ainoastaan neljä ihmistä.
Ympäristökeskuksen päällikkö Mauno Rönkkömäki arveleekin, että "näillä resursseilla valtioneuvoston vuonna 1996 asettama aikataulu ei ehkä pidä".
Valtioneuvosto on edellyttänyt että ohjelmien tulisi olla ainakin pääosin valmiita vuoteen 2007 mennessä.
Rahaa ohjelmien toteuttamiseen on koko valtakunnassa varattu runsaat 530 miljoonaa euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on vajaat kymmenen prosenttia.
Ylitarkastaja Arto Tuominen ympäristöministeriöstä uskoo, että "ainakaan suurta rahoitusaukkoa ei ole syntymässä".
"Jo toteutettujen ohjelmien perusteella voi sanoa, että rahat riittävät. Vuonna 2004 on kuitenkin tarkoitus katsoa, missä mennään", hän sanoo.
Pohjois-Pohjanmaalla jo käytetyistä rahoista on mennyt suurin osa Kuusamon yhteismetsän vanhojen metsien suojeluun. Jäljellä olevasta 21 miljoonasta eurosta valtaosa hupenee rantojensuojeluohjelmaan. Rantoja on vielä ohjelman ulkopuolella noin 1 500 hehtaaria.
Monia keinoja
Suojelualueiden hankkimisessa valtiolle on käytössä useita eri keinoja. Metsänhoitaja Eero Melantie sanoo, että "tavoitteena on neuvotella aina maanomistajan kanssa hänelle parhaiten sopivasta vaihtoehdosta".
Käytetyin menettely on suora kauppa. Valtio maksaa suojeltavasta alueesta maanomistajalle niin sanotun käyvän hinnan. Se on hinta joka siitä maksettaisiin vapailla markkinoilla.
"Suon hinta on luonnollisesti pienempi kuin metsämaan tai rannan. Suojeluarvoista ei makseta erikseen", Melantie sanoo.
Järein keino on alueen pakkolunastus valtiolle. Niitäkin on Pohjois-Pohjanmaalla tehty, mutta harvemmin. Tuorein tapaus on Siikajoelta, jossa Siikajoen jakokunnalta lunastettiin lintuvesien suojeluohjelmaan vesijättö- ja vesialueita.
Lisäksi instrumentteina käytetään maiden vaihtoa ja vapaaehtoista suojelua. Suojeltava alue jää entiseen omistukseen, mutta käytölle asetetaan rajoituksia. Maanomistajalle maksetaan korvausta näistä rajoituksista.
Luonnonsuojelulain lisäksi yksityismaita suojellaan myös metsälailla. Erityisen tärkeille luontokohteille on siinä asetettu hyvinkin tiukkoja käyttörajoituksia.
Pohjois-Pohjanmaalta tällaisia kohteita on jo kartoitettu yli 10000. Edelleen jatkuvassa kartoituksessa niitä uskotaan löytyvän lisää vielä nelisen tuhatta.
Alueet ovat yleensä hyvin pieniä, vain noin hehtaarin laajuisia. Maanomistaja saa suojelusta ympäristötukea, mutta ei täysimääräisesti, vaan ainoastaan niin sanotusta vähäistä suuremmasta haitasta. Metsätalouden ympäristötukea ja erityisesti sen maksutapaa on arvosteltu epäoikeudenmukaiseksi maanomistajalle. Tuki maksetaan kolmessa erässä siten että viimeinen erä tulee maksuun vasta 20 vuoden kuluttua.