Arto Petjala kouluttaa päivisin Kainuun prikaatin sotakoiraosaston varusmiehiä ja palveluskoiria, iltaisin tanssinharrastajia Kainuussa ja kauempanakin. Viikonloppuisin hän ohjaa vielä kotikoiria kursseilla, joiden otsikkona voi olla Nätisti hihnassa tai Räyhäämättä ohi.
"Jotakin samaa on ihmisten ja koirien ohjaamisessa, mutta ei ihmisiä pysty kouluttamaan samoilla opeilla kuin koiria. Ihmiset tulevat oppimaan omasta halustaan ja keksivät itse motivaationsa. Koiralle motivaatio pitää rakentaa alusta asti. Yhdelle se on ruoka, toiselle kepin heittäminen tai pallon pureskelu."
Koirista tuli 24-vuotiaalle Arto Petjalalle ammatti melkein vahingossa. Hän oli varusmiehenä Kainuun prikaatin sotakoiraosastossa ja kiinnostui siellä virkakoirista. Armeijan jälkeen hän suoritti Kannuksessa kennelalan maaseutuyrittäjän opinnot ja pätevöityi koiraterapeutiksi. Kesällä hän aloitti sopimussotilaana prikaatin sotakoiraosastolla.
"Voisin olla armeijassa vaikka eläkkeelle asti. Tämä on koulutustani vastaavaa työtä", kahden kotikoiran isäntä sanoo. Vapaa-ajallaan hän kouluttaa weimarinseisoja Veetiä ja vuoden ikäistä saksanpaimenkoira Egoa. Haaveissa on kolmaskin koira. Roduksi on seuloutunut bracco italiano.
Petjalan mielestä koiran kouluttaminen on ihmisen ja koiran yhteisen kielen ja yhteisymmärryksen löytämistä. "Koiralle täytyy opettaa rajat. Ongelmia tulee, kun koiralle opetetaan vain temppuja ja unohdetaan opettaa, mitä saa tehdä ja mitä ei."
"Koirakirjallisuutta ja ohjeita on niin paljon, että koiran kouluttajalla on vaikea valita itselleen sopivimmat. Pitää muistaa, että kaksi kiloa painava kaverikin on koira eikä lelu. Koiraa ei pidä inhimillistää eikä tehdä siitä vertaiskorviketta esimerkiksi lapselle, vaan sen on annettava olla koira ja nauttia koiranelämästään."
Arto Petjala ei syötä koiriaan ruokapöydässä ei nukuta niitä sängyssä. Hän ei jätä koiria irti asuntoon, vaan koirilla on tilavat sisähäkit, joissa niillä on turvallinen olo. "Eivätkä ne pääse syömään sähköjohtoja."
Joskus tulevaisuudessa Petjala asuu omakotitalossa, jossa on erillinen kennelrakennus ja koiraterapeutin vastaanottotilat.
Hän perää koirien kasvattajilta enemmän vastuuta. "Jos tuntuu hankalalta luovuttaa pentua, ei pidä antaa. Kaikki koirarodut eivät esimerkiksi sovi lapsiperheeseen."
Tanssimaan Petjala innostui lukion vanhaintansseissa. Hän lähti tanssikursseille yhdessä vanhaintanssiparinsa kanssa ja he oppivat niin tehokkaasti, että pärjäsivät seuratanssikisoissakin. Tanssiparista tuli elämänkumppani, joka sulattaa koiratkin.
Arto Petjala on ohjannut tanssijoita ensin Haapajärvellä ja nyt myös Kajaanissa. Hän vetää esimerkiksi soololattareita, jiveä, lavalattareita ja lasten kilpatanssia.
"Vielä kaksi vuotta sitten olin yltiöpäinen kilpatanssin vastustaja, minusta se oli vain teennäisten ihmisten hommaa. Nyt olen itse hupsuna kilpatanssiin. Minua kiehtoo siinä itsensä likoon laittaminen ja kurinalaisuus."
"On sanottu, ettei sama ihminen voi harrastaa seuratanssia ja kilpatanssia, tai ettei voi olla hyvä sekä lattareissa että swing-tansseissa. Minua tuollaiset väitteet vain yllyttävät."