"Näyttelijä antaa tarinalle kasvot, siksi valinta on puolet ohjausta. Sen jälkeen ohjaajan on luovuttava suuri osa työstä näyttelijän kannettavaksi", kuvaili ohjaaja Kari Paljakka ohjaajan ja näyttelijän suhdetta Sodankylän elokuvajuhlilla. Toimittaja Liselott Forsmanin vetämässä keskustelussa oli mukana neljä kotimaista ohjaajaa ja kolme näyttelijää.
Paljakan tositapahtumiin perustuva Eläville ja kuolleille kertoo perheestä, joka menetti traagisesti lapsensa. Sitä harjoiteltiin ennen kuvauksia kuukauden ajan 2-3 tuntia päivässä mutta aloituskuva, perheen isän kertoma tarina, kuvattiin viimeisenä ja harjoittelematta.
"Yksi harjoitusten tarkoitus on löytää yhteinen kieli. Näyttelijän voi niissä tutustua henkilöhahmoonsa. Myös pienten muutosten kuvaaminen vaatii pitkiä harjoituksia", Paljakka kertoi.
Ohjaajan oltava lähellä
Ohjaaja Aleksi Salmenperä, jonka ensimmäinen pitkä elokuva Lapsia ja aikuisia kertoo kolmikymppisistä helsinkiläisistä, oli samoilla linjoilla: näyttelijävalintaa pitää venyttää viimeiseen asti koska sillä ratkaistaan hyvin paljon. Hänen mielestään olisi ihanteellista, jos käsikirjoitus voitaisiin repiä harjoituksissa auki kohtaus kohtaukselta ja etsiä elokuvalle tukevuutta harjoittelemalla myös sitä, mitä henkilöt tekevät kohtausten välissä. Elokuvan harjoitusaika kutistui kuitenkin kuudesta viikosta kolmeen.
Ohjaaja Petri Kotwican esikoispitkä Koti-ikävä kertoo psykiatriseen sairaalaan joutuvasta nuorukaisesta.
"En voi kuvitella kuvauksia, joita ei olisi harjoiteltu", hän kommentoi keskustelua. Hänen elokuvaansa harjoiteltiin pidempään kuin kuvattiin. Hänen mielestään ohjaajan tulee antaa näyttelijälle tilaa ja tukea tätä, olla lähellä.
Ohjaaja Liisa Helmisen Pelikaanimies on tarina ihmisen vaatteisiin asettuneesta pelikaanista. Sen valmistelussa varsinkin rahoittajat pyrkivät antamaan ohjeita päänäyttelijän valinnassa koska Helminen oli aikaisemmin ohjannut lähinnä animaatioelokuvia. Harjoituksissa toimittiin lapsinäyttelijöiden ehdoilla, pelikaanin hahmoa Helminen ja näyttelijä Kari Ketonen etsivät paljon kahdestaan. Helmisen mielestä vaikeinta oli sovittaa amatöörit ja lapset ammattinäyttelijöiden joukkoon, löytää heille yhteinen kieli.
Näyttelijöille elokuvakoulutusta
"Harjoittelua pitäisi olla enemmän, se tuo varmuutta ja notkeutta toimintaan", totesi näyttelijä Peter Franzen, joka valmistautuu Matti Nykäsestä kertovan elokuvan ja television uuden sketsisarjan kuvauksiin. Hän määritteli hyväksi ohjaajaksi henkilön, joka uskaltaa luottaa näyttelijään.
"Ennen kuvittelin, että ensimmäinen otos toimii parhaiten", näyttelijä Irina Björklund myönsi. Sittemmin käsitykset ovat muuttuneet. Hänen mielestään uusi ohjaaja on aina kiehtova, samoin uudenlaiset roolit pitävät yllä motivaatiota. Björklund on juuri saanut loppuun kolme elokuvaa, amerikkalaisen, venäläisen ja ranskalaisen, ja kertoi nauttivansa "kielellä leikkimisestä".
Koti-ikävä -elokuvan pääosassa esiintyvä näyttelijä Julius Lavonen, joka on aloittanut elokuvassa nuorena amatöörinä, toivoi ohjaajilta suoraa puhetta. Salmenperä korosti, että myös näyttelijän on tunnettava ohjaaja. Helminen myönsi pelänneensä näyttelijöitä niin kauan kunnes ymmärsi, ettei hänen tarvitse näytellä ohjaajaa vaan ottaa näyttelijät ihmisinä. Yhteinen näkemys oli, että teatterikoulutus ei anna riittäviä valmiuksia elokuvanäyttelemiseen, sillä molemmilla aloilla toimitaan hyvin eri tavalla.