"Ooppa nyt hiljaa!" Näillä sanoilla ryöstettiin tunnetulta teatteriohjaaja Ilmari Luhtakarilta puolet hänen repliikeistään tiistaina alkuillasta Oulun kaupunginteatterissa.
Ryöstö tapahtui Mari Lehtosen ja Olka Horilan käsikirjoittaman ja ohjaaman Sipriinan teatteriseikkailun aikana.
Luhtakari ei ole Kalevan saamien tietojen mukaan vielä toistaiseksi etsintäkuuluttanut varastettuja repliikkejä. Mutta taatusti hän osaa vastaisuudessa varoa sanojaan. Ei auta, vaikka esityksen käsiohjelman mukaan ohjaajalla on viimeinen sana. Nyt se vietiin!
Ei koipussiin!
Oulun kaupunginteatterin oma uusi tuotanto lasten ja nuorten teatteripäiville on niin hyvä konsepti, että sille toivoisi jatkoa vielä festivaalin jälkeenkin. Kevään Teatterioulun esityskalenterissa ei Sipriinan teatteriseikkailua kuitenkaan mainita.
Sipriina on teatterille vuosi sitten löytynyt maskottityttö. Hänet on valittu oppaaksi lasten dramaattiselle teatterikierrokselle.
Sipriinalla (Olka Horila) on avain teatterin salaisiin sopukoihin, joissa ei tavallisesti pääse käymään. Ideana on esitellä ammattilaiset teatteriesityksen takana ja tutustua siihen miten teatteriesitys valmistuu.
Lapset aivan villiintyvät, kun heidän yhdessä näytelmäkirjailija Helvi Immosen (Mari Lehtonen) kanssa ideoimansa käsikirjoitus varastetaan. Tiistai-iltana syntyi Annan metsäseikkailu, "jossa kiltti, lempeä ja köyhä ompelija Anna tappaa ankaran salapoliisin mettässä".
Lapset tarttuvat toimintaan. He kirmaavat Sipriinan ja Helvin perässä ja käsipuolessa pitkin teatterin kapeita ja salaisia käytäviä.
"Senkin roisto ja senkin vintiö!" huudoin lapset lietsovat itseään takaa-ajoon.
Työryhmä on mukavasti ennakoinut lasten mielikuvituksen liikkeitä, niin että he saavat todella tuntea vaikuttavansa esityksen juoneen, lavastukseen ja pukuihin.
Ei koipussiin!
Lasten into ja eläytymisen voima taisi tulla pienenä yllätyksenä myös teatteriseikkailun järjestäjille. He eivät odottaneet, että lapset saattaisivat heittäytyä tarinaan niin täysillä ja oikeuden hetkellä ottaa ohjat käsiinsä.
Eräs pieni katsoja valitti eräässä toisessa esityksessä, että tämä on liian hyvä. Sipriinan teatteriseikkailu on hyvä, eikä ollenkaan liian hyvä, jos lapset ovat kyllin vanhoja tai jos heillä on vanhemmat mukana. Teatteri osoittaa teatteriseikkailussa voimansa.
Teatteriseikkailu on kekseliäs tapa esitellä teatteria. Teatteriseikkailu kannattaisi pitää hengissä eikä suinkaan pistää koipussiin teatteripäivien jälkeen. Esityksessä mukana olleet lapset sanoivat kokeneensa itsensä rohkeiksi ja neuvokkaiksi, ja sehän on pääasia.