Ohi­tus­leik­kaus lisää elä­män­laa­tua vain vähäksi aikaa

Sepelvaltimotautia sairastavan ihmisen elämänlaatu paranee ohitusleikkauksen tai pallolaajennuksen jälkeen. Elämänlaadun selkeää paranemista ei kuitenkaan jatku pitkään, sillä suunta saattaa kääntyä laskuun jo puolen vuoden jälkeen toimenpiteestä, käy ilmi sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri Pertti Loposen väitöstutkimuksesta.

Ohitusleikkaus lisää elämänlaatua vain vähäksi aikaa, todetaan väitöstutkimuksessa.
Ohitusleikkaus lisää elämänlaatua vain vähäksi aikaa, todetaan väitöstutkimuksessa.

Sepelvaltimotautia sairastavan ihmisen elämänlaatu paranee ohitusleikkauksen tai pallolaajennuksen jälkeen. Elämänlaadun selkeää paranemista ei kuitenkaan jatku pitkään, sillä suunta saattaa kääntyä laskuun jo puolen vuoden jälkeen toimenpiteestä, käy ilmi sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri Pertti Loposen väitöstutkimuksesta.

Ohitusleikkauksessa olleiden alle 75-vuotiaiden elämänlaatu säilyi kuitenkin lähtötasoaan parempana vielä kolmen vuoden jälkeen toimenpiteestä. Yli 75-vuotiailla ensimmäisen puolen vuoden jälkeen tapahtunut huononeminen taas oli selkeästi jyrkempää kuin nuoremmilla. Se tosin johtui usein iän tuomista muutoksista ja muista vaivoista.

Loponen tutki 662:ta sepelvaltimotaudin takia ohitusleikkauksessa tai pallolaajennuksessa olleen elämänlaatua toimenpidettä seuranneiden kolmen vuoden ajan. Tutkimuksessa esitettiin kysymyksiä muun muassa näöstä, hengittämisestä, nukkumisesta sekä masentuneisuudesta, ahdistuneisuudesta ja sukupuolielämästä.

Hengenahdistus kuitenkin helpotti

Loposen mielestä on kuitenkin tärkeää, että vaikka elämänlaatu kokonaisuudessaan saattoi heikentyä takaisin entiselleen, jäi se kuitenkin joillakin osa-alueilla lähtökohtaansa paremmaksi.

"Näistä merkittävin on ehkä angina pectoris -kivun tai hengenahdistuksen helpottuminen. Se näkyi tilanteen parempana muutoksena kaikissa tutkituissa ikäryhmissä vielä kolmenkin vuoden jälkeen", Loponen sanoo.

Fyysisessä suorituskyvyssä taas havaittiin merkittävää parantumista niin ohitusleikkauksessa kuin pallolaajennuksessa olleilla. Sen sijaan pallolaajennuksessa olleille tehtiin huomattavasti enemmän uusia toimenpiteitä kolmen vuoden seurantajakson aikana.

"Ohitusleikkauksessa olleilla tulokset olivat hieman parempia, ja näyttäisi siltä, että he pärjäisivät paremmin kolmen vuoden päähän rintakipu- ja hengenahdistusoireidensa kanssa", Loponen sanoo.

Hän kuitenkin huomauttaa että toimenpiteet ovat hyvin erilaisia eikä niitä sen vuoksi voi verrata keskenään. Vertailun teko vaatisi, että potilaiden sepelvaltimotaudin lähtötilanne olisi samanlainen.

Väitöstutkimus tarkastetaan 4. syyskuuta Tampereen yliopistossa.

Ilmoita asiavirheestä