Rikkaiden teollisuusmaiden järjestö OECD ajoitti laajan terveysalan tilastovertailunsa julkistuksen suomalaisittain herkälle hetkelle. Nämä tilastot nimittäin kertovat vääjäämättä, että suomalaisen terveydenhuollon palkat ovat kansainvälisesti katsoen kehnot. Ostovoimaan suhteutettuna lääkärit saavat noin 16 prosenttia vähemmän ja sairaanhoitajat noin viidenneksen vähemmän palkkaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Monen muun julkisen sektorin ammattiryhmän vertailu taitaisi tuoda saman tuloksen.
Suomessa on siis vaikeampi tulla toimeen sairaanhoitajan palkalla kuin yleensä läntisissä teollisuusmaissa. Ammattijärjestö Tehy oli myös nopea muistuttamaan, että palkkaerot muihin pohjoismaihin ovat vain kasvaneet vuosien mittaan.
Itse asiassa Suomi on ainoa OECD:n jäsenmaa, jossa terveyskulujen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut vuodesta 1990 vuoteen 2005. Nyt osuus on 7,5 prosenttia eli hieman vähemmän kuin Turkissa. OECD:n keskiarvo on yhdeksän prosenttia.
Kansainvälinen vertailu ei mairittele Suomen panostusta terveydenhuoltoon. Bkt-osuuden vertailu ei tosin kerro vielä tehokkuudesta tai tuloksista, mutta tilastoista nähdään myös, että lääkärien määrä on sekin paljon maiden keskiarvon alapuolella. Palkkatilastoista taas on helppoa tehdä yleisiä johtopäätöksiä alan arvostuksesta.
Kaikki viittaa siihen, että hoitajien palkoista tulee yksi politiikan syksyn kuumimmista kysymyksistä. Siitä pitävät huolen annetut vaalilupaukset ja yleinen tietoisuus siitä, että ala on alipalkattua.
Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola ilmoitti Porin Suomi-areenan keskustelussa, että hoitohenkilökunta hakee tuntuvaa palkankorotusta ja on tarvittaessa valmis työtaisteluun. Niinhän periaatteessa sanoo jokainen ammattiliitto palkkaneuvottelujen alla, mutta hoitoalalla paine on nyt kasvamassa poikkeuksellisen suureksi. Eräiden teollisuusalojen jo neuvottelemat isot palkankorotukset vain lisäävät vettä myllyyn.
Hoitajien palkat maksetaan pääosin julkisen sektorin kautta, eivätkä sen säästöpaineet eivät ole kadonneet minnekään. Edessä näyttää vääjäämättä olevan tilanne, jossa on mietittävä, onko Suomessa valmiutta suunnata isosti uusia resursseja terveydenhuoltoon vai onko joitakin asioita ajateltava kokonaan uudelleen. OECD:n vertailussa Suomi on monessa suhteessa silmiinpistävästi jälkijoukossa.
paakirjoitus@kaleva.fi