Sairaalahoito maksaa yhteiskunnalle usein vain murto-osan sairauden kustannuksista. Kustannusjako vaihtelee reilusti eri sairauksissa. Esimerkiksi aivohalvauspotilailla hoidon jälkeiset kustannukset ovat moninkertaiset itse hoidon vaatimiin kustannuksiin. Suurimmillaan hoidon kulujen osuus on skitsofreniassa, jossa sairaalaan uppoavat lähes kaikki yhteiskunnalta menevät eurot.
Muun muassa nämä tiedot ilmenevät Efektia Oy:n, Kuopion yliopiston ja Kansaneläkelaitoksen eilen julkistamasta selvityksestä terveyden rahoittamisesta. Siinä tutkittiin yhdentoista sairauden hoitokustannuksia sekä jonotus- ja toipilasajan sosiaaliturvan kuluja.
Mukana olivat kaikki sairaanhoitopiirit, joista valittiin mukaan suurin kaupunki ja jokin muu kunta. Pohjois-Suomesta selvitykseen pääsivät Oulu, Taivalkoski, Rovaniemi, Ranua, Kemi, Simo, Kajaani ja Hyrynsalmi.
Vasta Oulusta on saatavilla alustavia tietoja. Pienten kuntien julkistettavat tiedot liitetään tietosuojan vuoksi muiden maalaiskuntien tietokantaan.
Selkeä johtopäätös on, että jonoja pitäisi lyhentää. Ne tulevat kalliiksi, jatkohoito vaikeutuu ja toipilasaika pitkittyy. ”Se maksaa hunajaa”, sanoo tutkimusryhmässä mukana ollut dosentti Arto Vehviläinen Kuopion yliopistosta.
Selvityksen mukaan sairaalahoidon kustannukset ovat lähes saman suuruisia kaikkialla. Odotus- ja toipilasaikojen erot puolestaan viittaavat siihen, että hoitokäytännöt eroavat eri puolilla maata. Esimerkiksi sepelvaltimopotilailla ei ole liioin eroja eli alueilla ja myös sairaalassa ollaan yhtä kauan. Sen sijaan masennuspotilaat joutuvat olemaan Pohjois-Suomessa keskimääräistä kauemmin sairaalassa, ja heillä on keskimääräistä lyhyemmät sairaslomat, sanoo Vehviläinen. Työstä poissaoloajat voivat vaihdella jopa kaksin-kolminkertaisesti.
”Ehkä tämä johtuu siitä, että psykiatreja on Pohjois-Suomessa keskimääräistä vähemmän”, otaksuu Vehviläinen.
Ortopediassa erot olivat suuria. Polven nivelrikoissa sairasajat vaihtelivat runsaasti. Ortopeditilanne selittää eroja paljon, uskoo Vehviläinen.
Tehty selvitys koski työikäisiä potilaita ja siitä aiheutuvia kuluja. Seuraavaksi vuorossa ovat itse potilaalle aiheutuvat kulut ja alueittaiset vertailut. Jatkossa selvitetään myös työnantajille työkyvyttömyydestä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimusohjelmassa myös kunnat ja kuntayhtymät etsivät eväitä tasoittaa kustannusvaihtelua.
Ortopedian erikoislääkäri Juha Haatajaa Oys:n ortopedian osastolta teivät kustannustiedot yllätä. ”Tuntuu, että päättäjät eivät ole heränneet. Pelkästään hoitoraha ratkaisee, ei hoidon tarve eivätkä kokonaiskustannukset.”
Oysiin jonottaa nivelleikkaukseen yli 600 potilasta .Jono on vain kasvanut vuoden vaihteesta, vaikka esimerkiksi Oululla on ollut oma jonojen lyhennyspakettinsa. Nivelleikkauksista 40 prosenttia on paljon aikaa ja voimia vieviä uusintaleikkauksia. Uusia potilaita olisi tulossa koko ajan enemmän kuin jonottajia voidaan leikata.
”Toivotonta. Tarvittaisiin lisäleikkaussali, välineitä ja hoitajia. Silloin pystyttäisiin tehostamaan lääkäreiden leikkausaikaa. Ei jonojen purkua voida laskea lääkärien ylitöiden varaan.”
Eliniän kasvu ja väestörakenteen muutokset vain lisäävät jatkossa epäsuhtaa. ”Ei tässä paljon uskalla ajatellakaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän”, pelkistää Haataja.