YK:n kestävän kehityksen jättikokous Johannesburgissa työsti mutkikkaiden kompromissien turvin loppuasiakirjat. Käsitellyt asiat ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta niitä täytyy edistää jäntevämmällä työskentelyllä.
Vain sovitun ajan hupeneminen sai keskiviikkona Etelä-Afrikan Johannesburgissa päättyneen YK:n kestävän kehityksen konferenssin puristamaan paperille loppuasiakirjat. Ne rakennettiin kiemuraisten neuvottelujen, kompromissien, tulkintojen sekä uhkavaatimusten ristipaineissa. Silti kokouksen tulokset ovat työskentelytapaan ja pessimistisiin ennakointeihin nähden kohtuullisia.
Suomalaisille tuttu puolittumistermi esiintyy muutaman kerran kokouksen toimintaohjelmassa. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus luvataan puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Tavoitetta tukemaan perustetaan Maailman solidaarisuusrahasto. Sen kartuttamiselle ei aseteta velvoitteita. Valtioiden lahjoitukset rahastolle ovat vapaaehtoisia. Lähivuosina nähdään, missä omantunnon ääni kuuluu, missä taas ei.
Puolittaminen on mukana myös vesihuollossa. Puhdas vesi ja jätevesihuolto luvataan vuoteen 2015 mennessä vähintään puolelle niistä, joilta se puuttuu nyt. Jätevesihuollon osalta aie koskee noin 1,3 miljardia ihmistä.
Tavoitteet ovat valtavia. Saattaa silti olla, että ne on jopa helpompi saavuttaa kuin kääntää luonnonvarojen väheneminen laskuun "mahdollisimman pian". Yhtä hankala on toteuttaa luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vähenemisen merkittävä hidastaminen vuoteen 2010 mennessä. Tärkeitä tavoitteita ne silti ovat, kuten on pyrkimys palauttaa ryöstökalastettujen vesien kalakannat vuoteen 2015 mennessä. Sekin voi osoittautua mahdottomaksi.
Päätöspäivänä yllettiin voimakkaimpiin tunteenpurkauksiin. Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell sai puheellaan Zimbabwen ihmisoikeusloukkauksista ja maan presidentin Robert Mugaben politiikan arvostelulla Afrikan maiden edustajat huutamaan kuorossa vastalauseita.
Zimbabwea käsitellyt osa Powellin puhetta oli kansainvälisen oikeuden pohjalta osuvaa. Silti Yhdysvallat ja sen edustajat ansaitsevat Johannesburgin kokoukseen suhtautumisestaan vain kehnon arvosanan. Jo presidentti George W. Bushin poisjäänti osoitti, että luonnonvarojen suurin kuluttaja ja kasvihuonekaasujen merkittävin tuottaja ei halua tosissaan edes keskustella kestävän kehityksen edellytyksistä.
Pahimmillaan kokouksen monensuuntaisten odotusten kahlitsema työskentely tuli esiin naisten asemaan liittyvän terveysoikeuksien ohjelman laatimisessa. Kokouksen valmistelussa Balissa hyväksyttiin muotoilu, jonka mukaan naisten oikeudet omaan ruumiiseensa ovat kytköksissä kulttuurisiin ja uskonnollisiin arvoihin.
Myös aivan viime päivien uutiset osoittavat, mihin sellainen voi johtaa. Samalla Afrikan mantereella, missä kokous pidettiin, nigerialainen nainen on tuomittu kivityskuolemaan islamilaisen sharian lain perusteella aviottoman lapsen takia. Länsimaat, erityisesti Kanada ja EU sekä sen jäsenmaista Suomi etsivät ponnekkaasti keinoja muuttaa sanamuotoa, joka antoi mahdollisuuksia julmiin menettelytapoihin. Lopulta onnistuttiin saamaan mukaan maininta ihmisoikeuksien huomioimisesta naisten terveydenhuollossa.
Hyvä oli, että siihen kyettiin, mutta tämäkin YK:n kokouksen lausuma vaatii vastaisuudessa paljon terävöittämistä.