Uusista työehtosopimuksista on määrä alkaa neuvotella vasta ensi syksynä, mutta jo nyt voi sanoa meteorologia mukaillen: odotettavissa syksyllä – vaikeita neuvotteluja sekä paikallisia ja jopa valtakunnallisia lakkouhkauksia, jotka voivat yltyä voimakkaimmillaan lakoiksi.
Kilpailukykysopimus saatiin lopulta aikaan ties monennellako yrittämällä hallituksen pihtisynnytyksellä. Kikyä piti seurata niin sanottu Suomen malli. Se tarkoittaisi, että vientialojen sopimukset määrittelisivät raamit muillekin, tärkeimpänä tietysti palkankorotusvaran.
Pohja Suomen mallin alta alkoi sortua viime viikolla, ja ehkä jo lopullisesti päättyneellä viikolla. Malliin uskoo viran puolesta eniten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) Hän vetoaa työmarkkinajohtajien maaliskuiseen kirjaukseen, jossa he sopivat, että Suomen mallia aletaan valmistella kikyn tultua voimaan.
Näyttää valitettavasti siltä, että syksyllä on edessä kuuma neuvottelukierros, jossa kilpailukykysopimuksen työntekijäpuolella kasvattamat paineet purkautuvat koviksi palkankorotusvaatimuksiksi sekä lakonuhka- ja lakkokierteeksi.
Tämä kaikki on myrkkyä orastavalle talouskasvulle ja hallituksen pyrkimyksille hilata työllisyysastetta tavoiteltuun 72 prosenttiin. Kikyn tulokset eivät vielä riitä. Kallis sopimuskierros ja lakot söisivät kasvun eväitä lisää.
Optimisti tietysti luottaa siihen, että maltti olisi syksyllä valttia. Realisti on kuitenkin vuosien varrella oppinut, että valttia olisi ihan muu.
Suomessa on vuosikymmeniä totuttu siihen, että työmarkkinaratkaisuja koordinoidaan ainakin jollakin tavalla hallituksen avustuksella. Tuo konsensus toimi aluksi hyvin ja työnantajapuolen venkoilun takia lopuksi kitkutellen.
Etelärannan työnantajalinnake EK ilmoitti jo viime syksynä, että keskitetyt työmarkkinaratkaisut olivat sitten siinä. Sen loogiseksi, mutta työntekijäpuolen raivostuttaneeksi jatkoksi EK sanoi äsken irti keskusjärjestösopimukset. Tästä kertonut tiedote sai otsikokseen ”EK kehittää sopimusyhteiskuntaa uudistamalla sitä”.
Keskusjärjestösopimuksia on yhteensä 22. Niissä sovitaan esimerkiksi lomapalkoista, irtisanomissuojasta, jäsenmaksujen perinnästä ja luottamusmiehistä.
EK:n edeltäjän ja SAK:n vuonna 1997 tekemässä sopimuksessa sovittiin muun muassa, miten poliittisista ja myötätuntotaisteluista on pitänyt ilmoittaa. EK:n mukaan valtaosassa tes-sopimuksista on kirjattu ne asiat, jotka olivat sen irtisanomissa sopimuksissa.
Kun vielä työnantajaleirin kapinallinen, Metsäteollisuus, ilmoitti, ettei se aio olla mukana tekemässä Suomen mallia, kuppi meni nurin työntekijäpuolella. Moni ammattiliitto kimmastui ja irtautui Suomen mallia koskevista neuvotteluista.
Työmarkkinajärjestöt ovat Suomessa ajautuneet kauas takavuosien tilanteesta, jossa huolen rypyt neuvotteluja käyneiden työmarkkinajohtajien kasvoilla syvenivät ja silisivät sopimuksen merkiksi vasta viimeisen neuvottelupäivän iltauutisissa.
Paikallaan polkevat työntekijäjärjestöt roikkuvat uudessa maailmassa kiinni vanhoissa kaavoissa, joihin tässä taloustilanteessa ja globalisaation tuomassa raa’assa kilpailussa on entistä vähemmän varaa.
Työnantajapuoli, jonka takaa löytyvät tuossa kilpailussa toimivat yritykset, on puolestaan radikalisoitunut ja sitä myötä koventanut otteitaan. Viime syksynä EK:n nokkamieheksi noussut Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila äänesti viime keväänä kikyä vastaan EK:n hallituksessa. Tällä viikolla puuttui vain se, että EK olisi sanoutunut irti myös kikystä.
Korvaan särähtikin, kuinka kokenut kehäkettu, EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kummeksui Ylessä, miksi EK sanoi irti keskusjärjestösopimukset nyt ja arvioi päätöksen kärjistäneen tilannetta.
Ärhentelyssä voi olla kyse työmarkkinapeliin kuuluvasta, torvet soiden tehtävästä asemiin ajosta. Peli on vain jo nyt niin kovaa, että tämä voi olla aivan muuta. Tilannetta vain vaikeuttaa se, että ristiriitoja on paitsi työmarkkinajärjestöjen välillä myös niiden sisällä. Järjestörakenteet ryskyvät barrikadin molemmilla puolilla.
Monet työmarkkinajohtajat EK:n Jyri Häkämiehestä SAK:n Jarkko Elorantaan tasapainottivat kiristynyttä tilannetta maltillisilla lausunnoilla.Samoin teki pääministeri Sipilä. Nyt lyhyessä ajassa koettu ei kuitenkaan lupaa hyvää syksyn neuvotteluille.