Leijonajoukkueen henkisestä kovuudesta - tai sen puuttumisesta - on ehditty jo taittaa peistä, vaikka MM-turnaus ei ole junnannut eteenpäin vielä viikkoakaan.
Huoli on aiheeton. Leijonat antoivat sisulle kasvot Tshekki-ottelun kolmannessa erässä ja nousivat hurjasti taistellen kahden maalin takaa rinnalle ja lohkovoittoon.
Suomen arvokisapelaaminen tarvitsee tällaisia viime hetken komeita nousuja, jotka osoittavat kovaa henkistä kapasiteettia ja jotka kohottavat entisestään itseluottamusta.
Petteri Nummelinin iskemästä tasoituksesta tulee mieleen Suomen huikea nousu 1-3-tappioasemasta 3-3-tasapeliin Venäjää vastaan Hamarin MM-kaukalossa 1999. Jere Karalahti täräytti tasoituksen muutama sekunti ennen loppua, eikä leijonien tarvinnut lähteä jatkolohkoon Osloon.
Yleensä me suomalaiset olemme saaneet karvaasti kokea, että viime hetken nousut kuuluvat itsekkäällä tavalla Ruotsille.
Onko tuuli vihdoin kääntynyt itään?
Tasapeli oli Suomelle kuin voitto. Hyvä kisavire poikii yleensä onnistumisia myös toisella kisaviikolla. USA ja Kanada ovat toista maata. Nämä voivat ajella parkkivaloilla muutamat ensimmäiset pelit, mutta ovat kovimmillaan, kun aletaan pelata oikeasti isoista asioista.
Toisaalta tämäkään taktiikka ei aina osu nappiin. Olympiajäällä, jossa olivat mukana todella maailman kaikki parhaat kiekkoilijat, niin USA kuin Kanada putkahtivat ulos puolivälierissä.
Tätä taustaa vasten Suomi on selvä ennakkosuosikki, kun ottelut jatkuvat perjantaina USA:ta vastaan. Yhdysvalloilla ei ole mukana yhtään olympiapelaaja, Suomella niitä on sentään täysi tusina - vaikkakin koko ykkösketju puuttuu.
MM-kisoissa ei nähdä maailman parhaita jääkiekkoilijoita, mutta se ei heikennä tapahtuman painoarvoa. Paikalla nimittäin on maailman paras yleisö.
Tämä elää Riiassa kuin ikuista vappua, karnevaalien kuningastapahtumaa. Tapahtumina olympiakiekko ja MM-kisat ovat kaksi eri maailmaa.
Palkkojen vertailu on yksi tapa mitata, kuinka hyvä joku pelaaja on. Näiden MM-kisojen parhaiten palkattu pelaaja on Slovakian Marian Hossa, joka ansaitsee Atlantassa yhden kauden aikana viisi miljoonaa dollaria eli noin neljä miljoonaa euroa.
Hossa oli mukana myös Torinossa, mutta sijoittui siellä palkkavertailussa vasta 20. sijalle.
MM-kisoja kuitenkin tarvitaan joka vuosi. Kansainvälinen jääkiekkoliitto myy lajia näin, ja nyt kabineteissa on todella aihetta kohottaa maljaa. Kaiken lisäksi kansallinen liitto saa aina valtavat pesämunat maan jääkiekkoilun kehittämiseen - kuten kävi Suomessa vuosina 1991, 1997 ja 2003.
Latvia saa tienatuilla lateilla palkattua lisää valmentajia ja saa varmasti uusia innokkaita harrastajia mukaan.
Kanada saa torstaina kokea sen, minkä suomalaiset, tshekit ja slovenialaiset ovat jo käyneet läpi.
Vaahteralehtiset pääsevät keskelle Riika-Areenan kiehuvaa noidankattilaa. Joukkueen NHL-ammattilaiset ovat toki varmasti tottuneet valtavaan pauhuun myös omilla suurilla areenoilla eri puolilla Pohjois-Amerikkaa, mutta mylvivä latvialainen vieraanvaraisuus voi iskeä tajuntaan yllättävällä tavalla.
Tshekki horjui, Suomi kesti, Slovenia taipui, mutta miten värisee kanadalainen vaahteranlehti?