Viime viikolla kaivettiin kaikkea hyvää uhkaavasta kuntauudistuksesta esille vaara, jota moni ei ole huomannutkaan. Niin kuin tulevissa jättikunnissa ja palveluiden karkaamisessa horisontin taakse ei olisi kylliksi kestämistä.
Meille kerrottiin, että myös kieli-identiteettimme on vaarassa. Murrerajat kaatuvat ryskyen kuin unholaan painettavien kuntien vaakunatolpat.
Asiantuntijoiden mukaan törmäyskursseja voi tulla. Identiteettikriisi iskee itä- ja länsimurteiden rajalla Virkkusen viikatteen lailla.
Pois jäävät käytöstä kutvauttelut, häeppärehtimiset ja solokkusankot kun ”harvinaiset ja poikkeavat murrepiirteet hioutuvat pois ja siirrytään kohti laajempia aluepuhekieliä.”
Onko kukaan selvittänyt, millaista ahdistusta on koettu Längelmäellä? Suuri osa tästä länsimurteisesta kunnasta kun liitettiin noin vain itämurteiseen Jämsään.
Näin tiukan kuntatalouden aikaan jämsän kielen kurssit jäivät Längelmäen kansalaisopistossa varmaankin järjestämättä. Tuskin edes jaettiin talouksiin keskeisimmät sanonnat sisältäviä murreoppaita.
Kielitutkijan mukaan murrerajat ylittävät kuntaliitokset voivat osoittautua yhteisön alueellisen identiteetin kannalta isoiksi asioiksi.
Pääkaupunkiseudulla lapset kasvavat ja oppivat kouluissa, joissa puhutaan pariakymmentä kieltä. Meistä itä- ja länsimurteiden rajalla asuvista ressukoista kannetaan huolta ministeriötä myöten. Ihan totta, ei tarvitse.
Murteet ovat mahtavia. Rumia murteita ei olekaan. Murteista riittää iloa ja aihetta keskusteluun.
Turkulainen ei suostunut uskomaan, että ”kylymällä ilimalla valakialla kelekalla” on oikeasti jotain murretta. Väitti, että siinä paikassa keksittyä huttua oli moinen lause.
Nyt kun velatkin ovat yhteisiä Välimerta myöten, meidän pitäisi tuntea olevamme vähintäänkin eurooppalaisia ja vielä parempi, jos vallan maailmankansalaisia.
Tavoitteeseen sopii huonosti ajatus siitä, että murrerajalla ahdistutaan ja kriisiydytään, kun vasta muuttuu vihdaksi ja lounasbaarissa joku juokin maetua eikä maitua.
Jokohan joku kuntavaaliehdokas hoksaa ratsastaa murrekysymyksellä valtuustoon? Kai tästä kunnon riidankin saisi kehitellyksi? Voisihan vaikka vaatia omia luokkia itä- ja länsimurteisille lapsille.
Aluepuhekieliä odoteltaessa suosittelen iltalukemiseksi Alpo Räisäsen kirjoja Oulujärven seudun, Kuhmon ja Suomussalmen murteista.
Yhtä muikeita juttuja on tallentanut Matti Pääkkönen Oulun seudun murrekirjaan. Kyllä murrerajalla kasvaa, kun kuunnella jaksaa.
Suomen murresanakirjaa on puuhattu noin 150 vuotta. Ensimmäinen tuhatsivuinen opus ilmestyi vuonna 1985. Kahdeksan yhtä suuren järkäleen jälkeen oltiin vasta sanassa kurvottaa.
Pari vuotta sitten murrekirjan julkaisu siirrettiin verkkoon vapaasti luettavaksi. Ensimmäinen verkkokirja ilmestyi kuluvan vuoden alussa. Se sisältää sanat kus–kyntsöttää.
Uusia ja painettuja kirjoja julkaistaan verkossa noin vuoden välein. Kun urakka joskus päättyy, sana-artikkeleja on julkaistu noin 350 000.
Vaan voihan olla, että sanakirjakin otetaan vääränlaisen kylä- ja maakuntahengen astaloksi.
Kun jotkut sanat vaihtelevat melkein taloittain, on julkaisuista helppo löytää ”virheitä.”
Eräällä Kainuun reunalla ei juoda kahvia vaan kahvie eikä syödä pihviä vaan pihvie.
Kollega väitti taivahan todeksi juttua, jossa tasaisemman murrealueen mies poikkesi näille kulmille baariin.
Tilasi pullon virvoketta, jolloin myyjä kurkki pöytään ja kysyi: ”Onko sulla lassie?”
”Ei oo ku pystykorva.”