Poliittinen syksy on vahvasti miinoitettu.
Puolueet ovat alkaneet herätellä joukkojaan jo ensi vuoden huhtikuun eduskuntavaaleja silmällä pitäen.
Keskustan nestorikansanedustaja Seppo Kääriäinen on ehättänyt jo vaatia puoluejohtaja, pääministeri Mari Kiviniemeä terävöittämään linjaansa. Muuten on vaara, että keskusta jää kokoomuksen jalkoihin tulevissa vaaleissa, niin kuin mielipidetiedustelujen mukaan näyttäisi käyvän.
Kokoomusministerit ovat myös yrittäneet tehdä tietynlaista hajurakoa muihin esittämällä uudenlaisia avauksia idänpolitiikassa.
Eduskuntavaalien läheisyys luonnostaan nostaa kansanedustajien sykettä. Ainakin ne, jotka pyrkivät uusimaan valtakirjansa, haluavat tulla myös nähdyksi ja kuulluksi.
Maan hiljaiset nousevat kuopistaan viimeistään syksyn aikana, terästävät sanomisiaan ja hymyilevät kameroille. Ainakin ne eduskunnan istunnot, jotka televisioidaan, tulevat olemaan hyvin miehitettyjä.
Lähestyvät vaalit ovat koetinkivi hallituksen pääpuolueille. Miten hoitaa maan asioita ja tehdä puoluepolitiikkaa yhtä aikaa vaarantamatta hallitusyhteistyötä? Kovin räväköihin kannanottoihin ei ole varaa, muuten kasvaa riski siitä, että keskustelu lähtee etenemään hallitsemattomasti.
Selvää on, että oppositio ärhäköittää toimintaansa vaalien lähestyessä ja tekee kaikkensa nostaakseen esille kysymyksiä, joilla se yrittää ajaa hallituspuolueet nurkkaan.
Päähallituspuolueiden johtohenkilöiden - Mari Kiviniemen ja kokoomuksen Jyrki Kataisen - tyyliin revittely ei sovi. Ja elleivät vaalit pahasti sekoita päitä, tuskin hallitusyhteistyön annetaan revetä.
Oman värinsä poliittiseen syksyyn tuovat perussuomalaiset. Siinä missä puolueen edeltäjän maaseudun puolueen perustaja Veikko Vennamo yritettiin vaieta kuoliaaksi, Timo Soini saa ilmaista julkisuutta niin paljon kuin haluaa ottaa.
Menneinä vuosikymmeninä politiikan teko oli paljon yksinkertaisempaa. Keskusta nosti maatalouspolitiikan keskustelujen keskiöön aina vaalien alla ja sai sillä sosiaalidemokraattien karvat pystyyn.
Nyt maatalouspolitiikka on ulkoistettu; se on osa EU-politiikkaa eikä siitä ole kotoisen politiikkakeskustelun polttoaineeksi.
Polttoaineesta ei kuitenkaan ole pulaa. Tänään syysistuntokauden aloittavaa eduskuntaa odottavat monet suuret ratkaisut. Maan talous yskii yhä; työttömyysluvut pysyttelevät tavattoman korkealla.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi täytyisi tehdä jotain. Niin ikään ikuisuusasiaksi noussut työurien pidentäminen vaatii jo toimia. Päätettävien asioiden listalta löytyvät lisäksi työperäiseen maahanmuuttoon ja tänne perheidensä mukana tulleiden isoäitien karkotukseen liittyvät kysymykset.
On suuri vaara, että hallituspuolueet pelaavat niin varman päälle, ettei lopulta kyetä tekemään merkittäviä päätöksiä, vaan isot asiat lykätään uudelle hallitukselle, niin kuin niin monesti ennen on tehty. Viisainta olisi, jos vaalikampanjointi jätettäisiin mahdollisimman lähelle vaaleja.