Yhdysvallat äänestää kongressin välivaaleissa tiistaina. Kysymys on kuitenkin enemmänkin presidentti Barack Obamaa koskevasta kansanäänestyksestä kuin kongressin koko alahuoneen ja senaatin kolmasosan valinnasta.
Obaman suosio mataa toisen kauden puolivälissä alhaalla. Ja kun näin on, Obamaa ja demokraattista puoluetta uhkaa välivaaleissa etenkin kongressin ylähuoneessa senaatissa tappio.
On mahdollista, että demokraatit menettävät kaksi vuotta sitten saavuttamansa senaatin enemmistön. Edustajainhuoneessa republikaanit säilyttänevät enemmistönsä, joskin nykyistä kapeammalla marginaalilla.
Demokraateilla on satajäsenisessä senaatissa nyt 55 paikkaa. Niistä näyttäisi gallupien mukaan olevan ”varmoja” vain 38 paikkaa kun taas republikaaneilla (joilla on nyt
45 paikkaa) on gallupien mukaan 42 ”varmaa” paikkaa.
Senaattikisa ratkeaa kymmenessä vaa’ankieliosavaltiossa. Kun tuuli puhaltaa nyt oikealta, republikaanit ovat etulyöntiasemassa. Sen puolesta puhuu myös, että välivaaleissa voittaa useimmiten puolue, joka ei hallitse Valkoista taloa.
Demokraattien tukalaa tilannetta voi helpottaa hivenen se, että vaalinalusgallupit yleensä ennustavat puolueelle huonompaa tulosta kuin itse vaalipäivä antaa.
Demokraattien ja etenkin Obaman alamäki on yllätys semminkin kun menestys viime presidentinvaalissa oli hyvä.
Vaikka Yhdysvaltain talous on Eurooppaa paremmassa kunnossa ja työttömyys on alentunut, Obaman toinenkin presidenttikausi on ollut valju. Amerikkalaiset äänestävät muita enemmän lompakollaan, ja kun se ei pullota, suurin poliittinen vastuu siitä kaatuu istuvan presidentin niskaan.
Obaman läpiajama sairausvakuutusuudistus laajentaa vakuutusturvaa miljoonille sitä ilman oleville, mutta uudistus ei ole saanut suurta suosiota. Lisäksi Obaman hallinto teki Ebolan vastaisessa kamppailussa aluksi virheitä ja käy epämääräistä sotaa Irakissa ja Syyriassa.
Istuva presidentti maksaa myös laskua siitä, ettei Yhdysvaltain sisäpolitiikan perusongelma, repivä kahtiajakautuneisuus, ole hävinnyt minnekään. Niin kauan kuin demokraatit ja republikaanit ovat kutakuinkin tasaväkisiä, raastavasta kaksinkamppailusta kumpuava tyytymättömyys kostautuu useimmiten presidentille. Kahtiajako on sinänsä pysyvä ilmiö Yhdysvaltain sisäpolitiikassa.
Suurin odotuksin vuoden 2008 vaaleissa valittu Obama on jäänyt täyttymättömäksi lupaukseksi. Pettymystä lisää se, että häneen kohdistui niin Yhdysvalloista kuin ulkomaailmastakin ylisuuria toiveita.
Obaman suurimmaksi saavutukseksi näyttääkin jäävän se, että hän puhkaisi valinnallaan Yhdysvaltain rotukaton ja tuli valituksi ensimmäisenä mustana presidentiksi. Seuraavat kaksi vuotta ovatkin yhä enemmän asemiinajoa seuraaviin presidentinvaaleihin. Obamasta tuleekin loppukaudellaan perinteiseen tapaan ”rampa ankka”.
Pääkirjoitus