Luitko jo tämän: Bus­si­kus­kit eivät aina pääse tau­ko­ti­loi­hin ves­saan, osa joutuu käymään tar­peil­laan met­säs­sä

koti-kaleva: Ihana jo­kai­se­na vuo­den­ai­ka­na – puu­ta­lo­yh­tiön ai­nut­laa­tui­suus hurmasi ou­lu­lais­per­heen

Mielipiteet: Tuu­li­voi­ma­ra­ken­ta­mi­nen otet­ta­va vah­vem­min sään­te­lyn piiriin

Mainos: Black Friday -tarjouksena Kaleva Digi 3 kk 1 kk hinnalla! Tilaa tästä.

Obaman Vietnam

Monet sotimiseen epäilevästi suhtautuvat amerikkalaiset pelkäävät, että Yhdysvallat joutuu palaamaan Afganistanista samalla tavalla kuin aikoinaan Vietnamista. Sota näyttää täyttävän samat kriteerit.

John F. Kennedyn läheinen avustaja Ted Sorensen näkee Vietnamin ja Afganistanin sodissa pelottavia yhtäläisyyksiä. "Obama peri Afganistanin sodan edeltäjältään samoin kuin Kennedy Vietnamin."
John F. Kennedyn läheinen avustaja Ted Sorensen näkee Vietnamin ja Afganistanin sodissa pelottavia yhtäläisyyksiä. "Obama peri Afganistanin sodan edeltäjältään samoin kuin Kennedy Vietnamin."

Monet sotimiseen epäilevästi suhtautuvat amerikkalaiset pelkäävät, että Yhdysvallat joutuu palaamaan Afganistanista samalla tavalla kuin aikoinaan Vietnamista. Sota näyttää täyttävän samat kriteerit.

Vietnamista Yhdysvallat pakeni Pohjois-Vietnamin joukkojen alta vuonna 1975; kaksi vuotta sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli jättänyt sotatoimet etelävietnamilaisten harteille. Nyt jo puhutaan, että Afganistanin sodan lopputuloksena Barack Obama tai viimeistään hänen seuraajansa joutuu toimimaan samalla tavalla.

"Keskeinen ongelma on siinä, ettei Afganistan ole sellainen yhteiskunta, joka olisi länsimaisen käsityksen mukaan voitettavissa", sanoo Ted Sorensen, 81-vuotias amerikkalainen lakimies, jonka uran huippu oli toimia yksitoista vuotta vuonna 1963 murhatun presidentti John F. Kennedyn läheisenä neuvonantajana sekä puheiden ja kirjeiden kirjoittajana.

Sorensenin käsialaa oli muun muassa se kuuluisa Kennedyn kirje Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerille Nikita Hrushtsheville, jolla Kuuban ohjuskriisi saatiin ratkaistua rauhanomaisesti lokakuussa 1962.

Ikänsä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa läheltä seuranneen Sorensenin varoitusten mukaan Yhdysvalloille tulee Afganistanissa käymään aivan samalla tavalla kuin maan valloittajille on käynyt Aleksanteri Suuren ajoista (356-323 eKr.) lähtien.

"Britit ajettiin maasta 1800-luvun puolivälissä ja toiseen kertaan vuonna 1919. Neuvostoliitto koki saman kohtalon 1980-luvun lopussa, ja Yhdysvallat on todennäköisesti vielä samassa tilanteessa", Sorensen varoittaa. "Kutsuttiinpa Afganistanissa olevia ulkomaalaisia joukkoja sitten valloittajiksi tai vapauttajiksi, yhteistä niille on aina ollut se, että vaikka ne ovat saaneet otteeseensa Kabulin, Kandaharin tai muita kaupunkeja, keskusvallan tai valloittajien voimat eivät koskaan ole riittäneet maaseudun ja vuoristojen valvontaan."

Käytännössä suurinta osaa maasta ovat lähes aina hallinneet paikalliset heimojohtajat ja kyläpäälliköt.

Amerikkalaiset sotaskeptikot muistuttavat, että Irakin ja Afganistanin sodat ovat kaksi eri asiaa. Irakissa oli Saddam Husseinin aikana vauras keskiluokka, diktatuurista huolimatta merkittävä osa kansasta oli koulutettua väkeä ja maassa oli totuttu keskusvallan auktoriteettiin. Yhdysvaltain miehityksen ajoittain rajustakin vastarinnasta huolimatta valtaosa irakilaista on ollut valmis uuteen järjestykseen.

Afganistan sitä vastoin on rutiköyhä heimoyhteiskunta, jossa keskusvallan rooli on ollut perinteisesti sitä heikompi, mitä kauempana pääkaupunki Kabulista ollaan. Yli 70 prosenttia väestöstä on edelleen luku- ja kirjoitustaidotonta, mikä osaltaan lisää paikallisten heimojohtajien ja kyläpäälliköiden valtaa keskushallinnon kustannuksella.

Kun Irakissa sota sissejä vastaan on ollut käytännössä kaupunkisodankäyntiä, Afganistanissa Yhdysvaltain joukot joutuvat käymään sotaa vuoristossa ja maaseudulla, olosuhteissa, joissa paikallisilla on yleensä aina etulyöntiasema.

Yhdysvaltain entinen puolustusvoimain komentaja ja George W. Bushin ensimmäinen ulkoministeri Colin Powell onkin varoittanut, että Afganistanin sodasta tulee ajan mittaan paljon vaikeampi sota amerikkalaisten sodittavaksi kuin mitä Irak ehti koskaan olla.

Yksi keskeisistä kysymyksistä on, mitä Yhdysvallat on hakemassa Afganistanista? Yksi vastaus on Osama bin Laden - vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen arkkitehti, jonka uskotaan piileskelevän heimopäälliköiden suojeluksessa jossain Afganistanin ja Pakistanin rajan vuoristossa.

Bin Ladenin kiinniottaminen tai surmaaminen olisi Yhdysvalloille merkittävä propagandavoitto, mutta voiton kääntöpuolena bin Ladenista kasvaisi samalla entistäkin merkittävämpi marttyyrihahmo ja USA:n vastaisen vihan sytyke terrorijärjestö al-Qaidan lännenvastaisessa mielikuvasodassa.

Toinen Obaman hallituksen selkeä tavoite on Talebanien keskeisen rahanlähteen, oopiumin tuotannon tyrehdyttäminen. Vaikka amerikkalaisjoukot tuhoavat säännöllisesti löytämiään unikkopeltoja, niitä korvataan uusilla vielä nopeammassa tahdissa.

Afganistania pidetään yhtenä maailman korruptoituneimmista maista, ja merkittävä ongelma Afganistanin oopiumtuotannon tyrehdyttämisessä onkin ollut presidentti Hamid Karzain haluttomuus pidättää oopiumkauppaa pyörittäviä paikallisia huumeparoneja.

Tällä hetkellä Yhdysvallat liittolaisineen käy sotaansa olosuhteissa, joissa voidaan kyllä paikkapaikoin saavuttaa hetkellisiä voittoja, mutta joissa koko sodalle on äärimmäisen vaikea määritellä realistisia tavoitteita.

"Juuri tämä on se suuri ongelma", Ted Sorensen sanoo. Afganistan on perinteisesti niin hajallaan oleva yhteiskunta, että sen voittaminen on asetettava lainausmerkkeihin. Toistaiseksi kukaan ei ole siihen kyennyt.