Tuleva presidentti Barack Obama on tarttunut Yhdysvaltain talouden ohjaksiin viikkoja ennen kuin edes astuu virkaansa. Ulostulo synnytti uskoa tulevaan, ainakin hetkeksi.
Vastavalittu presidentti on Yhdysvalloissa ennen virkaansa astumista perinteisesti välttänyt aktiivista puuttumista politiikan linjanvetoihin. Myös Barack Obaman oli tarkoitus noudattaa tätä periaatetta. Tapahtumien kulku on kuitenkin ollut nyt niin kiivas ja vaarallinen, että vanha toimintamalli muuttui käyttökelvottomaksi kolmessa viikossa presidentinvaalin jälkeen. Synkkenevät uhkakuvat pakottivat Obaman tulemaan julki ja kertomaan, millä taktiikalla ja millä joukkueella hän yrittää pelastaa Yhdysvaltain taloutta.
Obama onnistui ainakin ensimmäisissä ratkaisuissaan. Hänen kolme tärkeää valintaansa talouden pelastustyön arkkitehdeiksi herättivät luottamusta muuallakin kuin pörsseissä. Tärkein nimi on valtionvarainministeriksi tuleva Timothy Geithner, joka on jo nykyisessä työssään keskuspankki Fedissä joutunut kämmenet savessa tekemään töitä finanssikriisin taltuttamiseksi. Geithner on pitkään puhunut Yhdysvaltain rahoitusjärjestelmän vaatimista muutoksista. Nyt niitä todellakin on tulossa. Hänen kaudellaan kyse on oikeastaan kokonaan uuden järjestelmän rakentamisesta vanhan raunioille.
Vaikka Obaman ensimmäiset valinnat rauhoittivat ainakin säikkyjä markkinoita, hän on vasta urakkansa alussa. Pelastusmiehistö voi olla meriiteiltään etevä, mutta sen pitää kyetä tekemään juuri nyt oikeita asioita. Tulossa on ainakin jättimäinen velkaelvytyspaketti, joka lupaa veroalennuksia yhdysvaltalaisten "valtavalle enemmistölle". Samalla se tietää liittovaltion velkaantumista edelleen. Paketin suuruutta Obama ei vielä kertonut. Se saattoi olla viisasta tilanteessa, jossa hän pääsee tekemään lopullisia päätöksiä vasta vajaan kahden kuukauden päästä. Tässä kriisissä se on ollut pitkä aika.
Talouskriisin hoitoa vaikeuttaa Yhdysvaltain johdossa tapahtuva vahdinvaihto, joka käytännössä on siis jo meneillään. Juuri nyt olisi ensiarvoista, että saumakohdan yli päästään mahdollisimman pehmeästi. Maanantaina presidentti George W. Bush pyrki rauhoittamaan epävarmuutta todeten, että nykyinen ja tuleva hallinto tekevät jo työtä yhdessä. Näin oli hänen mukaansa esimerkiksi Citigroup-jättipankin pelastuspäätöksenkin kohdalla.
Myös hallintojen näkemykset koko kansantaloudelle tärkeän autoteollisuuden pelastamistaktiikasta menevät jokseenkin yksiin. Obama ei maanantaina luvannut "avointa sekkiä" eli suoria tukimiljardeja autotehtaille. Samaan aikaan nykyinen hallinto tukisi sekin tehtaita vain epäsuorasti eli tukemalla autokaupan rahoittajia, millä autojen kysyntä ja koko ala saataisiin uudelleen vauhtiin.
Yhdysvaltain ratkaisuilla on vaikutuksensa koko maailmantalouteen. Mutta kun talouskriisi on globaali, elvytystoimia tarvitaan maailmanlaajuisesti. Tällä viikolla uutisia poikkeustoimista kuullaan eri puolilta, ja on jo kuultukin. Tähän sarjaan kuuluu muun muassa taantumaan syöksyneen Britannian massiivinen elvytyspaketti, jollaista ei ole nähty saarivaltakunnassa sitten maailmansodan lopun.
Tänään keskiviikkona EU:n komissio esittelee oman ehdotuksensa kriisitoimiksi. On kuitenkin epävarmaa, pystyykö unioni yhteisiin elvyttäviin päätöksiin kuten arvonlisäveron alennukseen. Mitä syvempi kriisi, sitä ahtaammin tilannetta tavataan arvioida ahtaista kansallisista näkökulmasta.