Milloin näemme Valkoisessa talossa latinopresidentin? Yhdysvaltain väestörakenne muuttuu niin vinhaan, ettei sekään päivä ole välttämättä kaukana. Väestömuutos selittää myös Barack Obaman nousua. Hänen suurin uhkansa ei ole McCain, vaan Bradley.
Vaalitulosten ennustaminen on riskialtista ja epäkiitollista puuhaa. Ennustus voi mennä enemmän tai vähemmän pieleen. Siitä huolimatta on rohkaistuttava veikkaamaan, että demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalissa ensi tiistaina. Voittomarginaalin suuruus jää nähtäväksi.
Ennuste saattaa tuntua yllätyksettömältä ja varman päälle tehdyltä. Siltä se todellakin vaikuttaisi, koska mielipidetiedustelut ovat viitanneet Obaman voittoon jo pitkään. Kun katsoo Yhdysvaltain historiaa, Obaman valinta olisi jättimuutos. Mutta kun katsoo Yhdysvaltain nykypäivää ja tulevaisuutta, valinta tuntuisi jo luonnolliselta.
Obaman valinta Valkoiseen taloon olisi todella historiallinen muutos. Vuodesta 1789 eli ensimmäisestä presidentistä George Washingtonista lähtien Yhdysvaltain ykkösvirka on ollut valkoisten miesten ehdoton yksinoikeus. Mikään muu vaihtoehto ei ole voinut tähän asti yksinkertaisesti tulla kysymykseen.
Senaattori Obama ei ole vahvoilla yksinomaan siksi, että hän on loistelias puhuja, uuden sukupolven dynaaminen edustaja ja tehokas vaalirahaimuri. Hänessä myös henkilöityy Yhdysvalloissa menossa oleva nopea demografinen muutos. Rodulliset ja etniset vähemmistöt ovat jo nyt noin kolmasosa Yhdysvaltain 305 miljoonasta asukkaasta. Väkimäärä kasvaa nopeasti ja on 2050 noin 440 miljoonaa.
Vähemmistöjen, eli ei-valkoisten, osuus kasvaa nopeasti niin, että niiden ennustetaan nousevan yhteen laskettuina enemmistöksi 2042.
Lapsista vähemmistöt nousevat yhteen laskettuina enemmistöksi jo 15 vuodessa, ja vuoteen 2050 mennessä niiden osuus on lähes kaksi kolmasosaa.
Mustan isän ja valkoisen äidin jälkeläisen Obaman asemesta Valkoiseen taloon voisi olla nyt tyrkyllä aivan hyvin vaikkapa nimimerkit Juan Valdez tai Yang Chen. Jo nyt latinojen väestöosuus on 15 prosenttia eli hivenen mustia enemmän. Vuoteen 2050 mennessä latinojen osuus nousee jo 30 prosenttiin kun taas mustien osuus pysyy kutakuinkin ennallaan. Aasialaisperäisten osuuden lasketaan nousevan samassa ajassa viidestä lähelle kymmentä prosenttia.
Obaman eikä nimimerkkien Valdez tai Yang nousun selittää se, että mustilla on Yhdysvalloissa pitempi historia. Latinot ovat suuren maahanmuuton ja korkean syntyvyyden takia nopeimmin kasvava väestönosa. Heitä on ollut jo ministereinä ja kuvernööreinä, mutta aivan politiikan huipulle heitä ei ole vielä noussut. Aasialaisperäisiä on eniten länsirannikolla, missä heitä on noussut näkyviin asemiin esimerkiksi yliopisto- ja liikemaailmassa.
Obama on uudentyyppinen musta huippupoliitikko siksi, ettei hän tee politiikkaa eikä ärsytä ihonvärillään. Suosion nousu viittaa siihen, että myös monet valkoiset, vanhoillisetkin, ovat alkaneet arvioida häntä myös muilla mittareilla kuin ihonvärillä. Hän on yksi ensimmäisistä mustista, joka ei ole noussut huipulle kansalaisoikeustaistelijana tai rotusorron painolastin tuomaa, sinänsä ymmärrettävää kaunaa kantavana poliitikkona.
Demokraattiehdokkaan taustalla on erityisen suuri merkitys Yhdysvaltain etelävaltioissa. Ne olivat pitkään demokraattisen puolueen vahvaa valkoista tukialuetta ja samalla rotuerottelun tyyssija. Olisi suuri poliittinen muutos, jos ja kun Obama onnistuu voittaa myös joissakin syvän etelän osavaltioissa. Ylipäätään rodullinen rajalinja on ollut syvimmillään valkoisten ja mustien välillä. Raa´asti sanottuna jos valkoinen punaniskamies äänestää mustaa miestä, on syytä lyödä pilkka seinään.
Obaman voiton suurin uhka on niin sanottu Bradley-tekijä. Termi on lähtöisin vuoden 1982 Kalifornian kuvernöörinvaalista. Sen voittajaksi ennustettiin Los Angelesin ensimmäistä mustaa pormestaria Tom Bradleyta. Hän kuitenkin lopulta hävisi niukasti valkoiselle vastaehdokkaalleen.
Bradley-tekijä voi saada mielipidetiedusteluissa haastateltavia valkoisia yksinkertaisesti valehtelemaan aikovansa äänestää Obamaa, koska piilevät rasistiset ajatukset mielellään salataan haastattelutilanteissa. Bradley-tekijä voi kääntää äänestäjän pään myös aivan viime hetkellä.
Siksi Obaman suurin vastustaja ei ole niinkään republikaaninen vastaehdokas John McCain, vaan Bradley. Jos Obama voittaa Bradleyn, McCainin voittaminen on jo paljon helpompaa. Rotukysymyksistä puhutaan amerikkalaisessa julkisuudessa peitellysti jas sivistyneellä koodikielellä, mutta rasismimörkö ei ole hävinnyt ihmismielistä minnekään.
***
Kuntavaaleissa kisattiin siitäkin, mitä tv-ohjelmaa katsottiin vaali-iltana eniten. Ylen valvojaisia seurasi 100 000 katsojaa enemmän kuin Idolsin äänestystulosta. Sen sijaan tv-sarja House peittosi Ylen vaalikeskustelun. Ei ihme: House pottuili, mutta puoluejohtajat huusivat.