Yhdysvaltain politiikassa kääntyi uusi sivu kongressin aloitettua työskentelynsä vuoden vaihduttua. Marraskuussa järjestetyissä välivaaleissa republikaanit vahvistivat asemiaan kongressin kummassakin kamarissa: enemmistö kasvoi edustajainhuoneessa ja valta senaatissa vaihtui demokraateilta republikaaneille.
Poliittisen asetelman muutos lupaa repivää kahta vuotta, jotka demokraattipresidentti Barack Obama pitää valtaa Valkoisessa talossa. Obama käytti presidentin valtaoikeuksia ajaessaan vuoden lopulla läpi useita hellimiään uudistuksia. Nyt nämä joutuvat tulilinjalle, sillä republikaanit ovat uhanneet kumota ne.
Viime vuoden lopulla työskentelynsä päättänyttä Yhdysvaltain kongressia on luonnehdittu yhdeksi vähiten aikaan saaneista. Tämä johtui siitä, että enemmistö edustajanhuoneessa oli republikaaneilla ja senaatissa demokraateilla, eikä kompromissihalua löytynyt riittävästi kummassakaan leirissä.
Heikoksi presidentiksi moitittu Obama pani kuitenkin aivan vuoden lopulla vauhtia lupaamiensa uudistusten eteenpäinviemiseksi. Yhdysvalloissa presidentti voi viedä eteenpäin uudistuksista tiettyyn rajaan saakka omin valtaoikeuksin. Presidentillä on veto-oikeus kongressin päätöksiin. Jos yhteistä näkemystä ei löydetä, Obaman uskotaan käyttävän vielä veto-oikeuttaan.
Republikaanien moukarin alle joutuvat ainakin presidentin päätös parantaa miljoonien siirtolaisten asemaa sekä diplomaattisuhteiden solminen Kuuban kanssa. Myös koko Obaman presidenttiajan kovan poliittisen väännön kohteena ollutta terveydenhuoltouudistusta, ”Obamacarea”, vaaditaan muutettavaksi.
Kongressin odotetaan hyväksyvän öljyputken rakentamisen Kanadasta Texasiin. Tätä demokraatit Obama mukaan lukien ovat vastustaneet, koska he arvioivat sen heikentävän työtä ilmastonmuutoksen estämiseksi. Republikaanien ounastellaan panevan jarruja muillekin demokraattien tärkeinä pitämille ympäristönsuojelua edistäville hankkeille.
Jo nyt republikaanit ovat syyttäneet Obamaa presidentin toimivallan ylityksistä. Jos Obama tekee päätöksiä presidentin veto-oikeuteen vedoten, vallankäytön rajoja voidaan joutua mittaamaan tutkintakomissioissa.
Kummassakin poliittisessa leirissä on omat ääripäänsä, jotka eivät pane tikkua ristiin kompromissien saavuttamiseksi. Republikaaneilla kivenä kengässä on tiukempaa oikeistolaisten politiikkaa ajava äärikonservatiivinen teekutsuliike. Kuvaavaa on, että edustajainhuoneen puhemiesvaalissa se ei antanut ääntään valituksi tulleelle puoluetoverilleen John Boehnerille.
Yhdysvaltain poliittinen tilanne on vaarassa ajautua entistä syvempään umpikujaan, elleivät poliittiset ryhmät kykene tekemään kompromisseja.
Yhteisen näkemyksen aikaansaaminen vaatii miltei ihmettä, sillä vuoden 2016 presidentinvaaleja käydään jo koko ajan kovenevin kierroksin.
Pääkirjoitus