Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman virkaanastujaiset olivat ylevä ja toiveita herättävä tapahtuma. Sen merkityksestä yhdysvaltalaisille todisti muun muassa se, että tilaisuutta seuraamaan oli tullut puolitoista miljoonaa ihmistä, ei viranomaisten tai työpaikkojensa pakottamina kuten totalitaarisissa maissa vaan vapaaehtoisesti.
Kaikkein suurimmat odotukset kohdistuivat siihen, miten uusi presidentti aikoo käydä talouskriisin kimppuun.
Ulkomaailma myös odotti lisää lupauksia siitä, kuinka Yhdysvallat alkaa korjata harkitsemattoman ulkopolitiikkansa eri puolilla aiheuttamia vaurioita.
Uusia konkreettisia selviytymiskeinoja talouskriisiin Obama ei antanut. Virkaanastujaispuheella presidentti halusi selvästikin vaikuttaa ennen kaikkea asenteisiin. Hän pyrki nostamaan kansakunnan kriisitietoisuutta mutta samalla valamaan kestävyyttä ja toivoa. Puheen avainkohtiin kuului toteamus, jonka mukaan Yhdysvallat on edelleen maapallon vaurain kansakunta, työntekijöiden tuottavuus on siellä yhtä hyvä kuin ennen kriisiä ja että maahan vaurautta luonut innovatiivisuus ei ole kadonnut mihinkään.
Luottamuksen palautuminen on välttämätön tekijä kriisistä nousussa. Yhdysvaltalaispankkien ja kymmenientuhansien yritysten tila vaatisi oietakseen kuitenkin luottamuksen lisäksi silkkaa rahaa. Sama sairaus jäytää myös Aasiaa ja Eurooppaa. Tästä syystä se, mitä Obama lähipäivinä ja lähiaikoina tekee, on vielä olennaisempaa kuin se, mistä hän tiistaina puhui.
Ulkopolitiikassa Obaman valtaantulon on tiedetty merkitsevän muutosta. Tämä odotus sai puheesta vahvistusta. Uusi presidentti kohdisti yhden erillisen kappaleen puheestaan maailman muslimimaille, joille hän ojensi kätensä -- sillä lisähuomautuksella, että nämä eivät pidä kättään nyrkissä. Obama lienee siis valmis hakemaan uudenlaisia ratkaisuja, jotka voivat koskea esimerkiksi Afganistania ja Irakia, ehkä myös kysymystä palestiinalaisten asemasta, mutta hän piti avoimena myös voiman käytön, jos sitä tarvitaan. Afganistanin kohdalla se tilanne jo siirtyi Obaman syliin Bushin perintönä.
Etenkin taloudessa Obaman edessä on hirmuinen urakka. Yhdysvaltain vaikeudet ovat niin syviä, että hänelle annettaneen tavallista enemmän aikaa näyttöihin. Rajattoman pitkä ei hänenkään etsikkoaikansa ole. Jos Obaman hallinnon päätökset eivät ala purra, se ei valitettavasti tiedä ongelmia vain presidentille ja hänen hallinnolleen vaan myös Yhdysvalloille ja koko muulle maailmalle.
paakirjoitus@kaleva.fi