Presidentti Barack Obama sai elvytyspakettinsa läpi, mutta vain vaivoin ja riisutussa muodossa. Suuren maan suunnanmuutos on vaikeaa.
Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman lupaama uusi talouspolitiikka on ottanut ensiaskeleensa odotettua hitaammin ja hoippuen. Vallanvaihdoksen aikainen hurmio on vaihtunut nopeasti politiikan realismiin. Siitä tuskin on enää pitkää matkaa kriittisten äänien voimistumiseen.
Suuri elvytyspaketti meni kongressin läpi vain vaivalla, monien kompromissien jälkeen. Puoluerajat ylittävää yhteisymmärrystä ei sen taakse löytynyt. Kaikki olisi epäonnistunut, ellei työllä ja vaivalla olisi löytynyt muutamaa republikaaniedustajaa äänestämään esityksen puolesta ja turvaamaan sen läpimenon.
Paketissa on samoja elementtejä, joilla taloutta pyritään nyt elvyttämään kaikkialla muuallakin, veronkevennyksiä ja rakentamista. Obaman vaalilupauksiin nähden on kuitenkin aiheellista havaita, että paketissa on hyvin niukasti tekijöitä, joilla Yhdysvaltain menoa kammettaisiin uuteen suuntaan. Esimerkiksi ilmastoystävällisiä toimia ei sieltä juuri löydy - ellei sellaiseksi lueta 300 miljoonaa dollaria, jotka on varattu energiatehokkaiden autojen ostamiseen liittohallituksen käyttöön.
Obama itse kampanjoi ahkerasti paketin puolesta ja loi vaikutelmaa, että taloudellisessa mielessä kyse on melkeinpä elämästä ja kuolemasta. On kuitenkin aivan ilmeistä, että lopputulos ei riitä Yhdysvaltain talouden kääntämiseen. Se on epäilemättä tarpeellinen ja auttaa luomaan työpaikkoja, mutta ratkaisevaa sen vaikutus ei ole.
Suurten odotusten lataaminen päätökseen, joka ei sisällöltään ole suuri, merkitsee samalla poliittisen pääoman tuhlaamista. Siihen ei Obamalla ole varaa, sillä tekemistä on vielä paljon jäljellä.
Yksi ajankohtaisista kysymyksistä on finanssipaketti, jota valtiovarainministeri Timothy Geithner rakentaa pankkijärjestelmän tekohengitykseen ja jonka suuruusluokka on jo pitkälti yli tuhat miljardia dollaria. Siitä tähän asti julkisuuteen tulleet tiedot ovat saaneet pörssikursseja laskemaan.
Yhdysvaltain talouskriisi karkasi käsistä George W. Bushin kauden lopulla. On jopa väitetty, että syyskuussa täydellinen ja nopea talousromahdus oli vain muutaman tunnin päässä ja estyi keskuspankin nopeilla toimilla. Niin tai näin, vaikeudet sinänsä ovat jatkaneet kasaantumistaan.
On epärealistista olettaa, että Obaman hallinto pystyisi hetkessä tilannetta muuksi muuttamaan. Suuresta demokraattienemmistöstä huolimatta hänkin saa läpi vain alkuperäisideaan nähden vesitettyjä kompromisseja. Se on ongelma, sillä odotukset ovat olleet ylisuuria kenen tahansa presidentin mahdollisuuksiin nähden.
Pitääkseen poliittisen pääomansa vahvana Obama tarvitsisi heti kautensa aluksi joitakin nopeita näyttöjä ja saavutuksia etenkin taloudessa. Sellaisia ei hevin ole annettavissa.
Yhdysvalloille olisi ilman muuta ollut parempi, jos molemmat puolueet tukisivat päätöksiä, joka selvästi on pakko tehdä. Mutta sen estää joko poliittisen pelin tuoma lyhytnäköisyys tai maailmankuvan täysi erilaisuus. Erikoisin tässä tilanteessa on republikaanipuolueen rooli. Jopa Bushilla oli viime vuoden lopulla vaikeuksia saada monen republikaaniedustajan vastustuksen vuoksi läpi päätöksiä, jotka olivat aivan ilmeisen välttämättömiä.
Muutenkin liikutaan jo aivan tuntemattomilla vesillä. Obaman päätökset lisäävät Yhdysvaltain valtion valmiiksi jättimäistä velkaa jälleen valtavilla summilla. On täysi arvoitus, mitä se kehitys tuo vielä tullessaan.