Presidentti Barack Obama aloittaa toisen virkakautensa Valkoisessa talossa hyvin erilaisissa oloissa kuin ensimmäisensä 2009. Talous on paremmassa kunnossa, ja sotarintamalla on rauhallisempaa.
Ainoa mikä ei ole muuttunut on Yhdysvaltain sisäinen jyrkkä poliittinen kahtiajako.
Yhdysvaltain 44 presidentin joukossa Obama on 17:s, joka valittiin uudelleen.
Kun käsissä ei ole akuutteja kriisejä, Obama voi keskittyä ajamaan asioita, joita hän pitää tärkeinä. Koska uudelleenvalintaa ei enää tarvitse miettiä, Obama voi myös ottaa rohkeammin riskejä. Terveydenhoitouudistusta lukuun ottamatta Obama oli avauskaudellaan sisäpolitiikassaan varovainen.
Uudesta tyylistä on näkynyt jo merkkejä. Republikaanien kanssa käydyissä budjettineuvotteluissa Obama veti aiempaa tiukempaa linjaa. Hän meni yllättävän pitkälle myös aseiden saannin rajoittamista koskeneissa ehdotuksissaan. Molemmista on luvassa tiukkoja vääntöjä, samaten keskeisten so-siaaliohjelmien jatkamisesta.
Yllä olevat aiheet ovat kuitenkin reagointia tapahtumiin ja niiden hyödyntämistä eivätkä niinkään visio Amerikasta, jota Obama haluaisi rakentaa. Jyrkän poliittisen kahtiajaon takia presidenttiys onkin nyt enemmän käytännön työtä kuin suurten linjojen vetämistä.
Obama yritti ensimmäisellä kaudellaan ratkoa sisäpoliittisia kiistoja korkealentoisella retoriikalla. Taktiikka ei oikein purrut. Siinäkin on jo muutos näkyvissä. Sekä budjetti- että aseenkanto-oikeuskiistassa Obama haki ensin vauhtia julkisuudesta, sai ehdotuksilleen tukea ja vasta sitten alkoi neuvotella niistä Washingtonissa.
Tyylin muutos näkyi viime viikolla tehdyssä gallupissa. 61 prosenttia haastatelluista kutsui Obamaa ”voimakkaaksi johtajaksi”. Lukema oli kymmenen prosenttiyksikköä parempi kuin vuosi sitten, ja republikaaneista 17 prosenttiyksikköä enemmän oli tätä mieltä vuoden takaiseen verrattuna.
Sisäpolitiikan kärkihankkeisiin kuuluu maahanmuuttopolitiikan uudistus. Yhdysvalloissa on yli kymmenen miljoonaa laitonta siirtolaista, joita tarvitaan tekemään muiden vieroksumia töitä. Ongelmaa on pitkään palloteltu, mutta nyt aika alkaa olla kypsä, ei vähiten siksi, että jos laittomat siirtolaiset laillistetaan, tarjolla on paljon potentiaalisia ääniä.
Ulkopolitiikassa on alettu puhua Obaman opista. Se tarkoittaa, että Yhdysvallat pitää kansainvälisissä asioissa parempana neuvotella ja tehdä yhteistyötä kuin hakea yhteenottoja ja toimia yksipuolisesti.
Oppiin liittyy myös se, ettei Yhdysvallat hakeudu kriisitilanteissa eturintamaan, ellei kysymys ole suoraan kansallisesta edusta. Se toimi näin jo Libyan diktaattorin kaadossa ja Algerian panttivankikriisissä, vaikka terroristeilla oli myös amerikkalaisia panttivankeja.
Venäjä on ollut yleensä avainasemassa Yhdysvaltain ulkopolitiikassa. Obaman toinen kausi voi tehdä tähän poikkeuksen. Yhdysvaltain huomio on yhä enemmän Aasiassa ja Tyynenmeren alueella.