Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman lehdistötilaisuuden viesti oli selvä: "Me nousemme tästä lamasta." Obama valoi median kautta amerikkalaisiin toivoa vakuuttamalla, että hän näkee jo merkkejä paremmasta. Ja pian näkevät hänen mukaansa muutkin, kunhan vain ovat "kärsivällisiä".
Viestissä oli mukana normaalin poliittisen retoriikan lisäksi paljon muutakin. Obaman ensimmäinen budjettiesitys, jonka alijäämä rikkoo kaikki aikaisemmat ennätykset rauhan ajan Yhdysvalloissa, on lähetetty kongressiin.
Vastalauseitta se ei mene läpi. Myös presidentin omassa puolueessa kauhistellaan valtion velkaantumistahtia.
Kansainvälisessä mediassa on arvioitu, että maan seuraavasta budjetista, jonka loppusumma on 3,5 triljoonaa dollaria, jopa noin 1,4 triljoonaa olisi velkaa. Summaa on mahdoton ymmärtää. Yhdysvalloista alkanut globaali taantuma on tähän mennessä ylittänyt kaikki pahimmatkin odotukset.
Tuore presidentti pelaa kaikkien aikojen finanssipoliittista uhkapeliä. Hän joutuu heti virkakautensa ensimmäisinä kuukausina asettamaan kaiken uskottavuuspääomansa peliin. Mikäli budjettiesitys kaatuisi tai pahasti vesittyisi, kyse olisi yhtä aikaa pahasta takaiskusta sekä Yhdysvalloille että Obamalle itselleen. Jopa hänen mahdollinen toinen kautensa presidenttinä ratkaistaan sen mukaan miten talouden tervehdyttäminen onnistuu.
Johtajuuden puutteesta Obamaa ei voi moittia. Hän on lukenut ajan merkit aivan oikein. Tässä kriisissä puolinaiset ratkaisut eivät riitä. Mikäli finanssipolitiikalla aiotaan ylipäätään vaikuttaa talouteen, mitoituksen pitää olla reipas. Se tarkoittaa ensi alkuun huikeaa velkaantumista.
Myös uuden hallinnon ennakkoluuloton ongelmienratkaisu kannattaa panna merkille. Pankkien huonojen omaisuuserien, "myrkky-erien", huutokauppa on hyvä esimerkki. Siinä ongelmaomaisuudelle arvioidaan hinta julkisessa huutokaupassa, jonka jälkeen yksityiset sijoittajat ostavat erän pienellä summalla omaa pääomaa ja lainaavat puuttuvan osan valtiolta.
Sekä sijoittajalle että valtiolle myöhemmin koituva mahdollinen voitto tai tappio määräytyvät sen mukaan, millä hinnalla omaisuuserä myöhemmin myydään. Yksinkertaisuudessaan menettely on suorastaan nerokas - etenkin jos se vielä toimii.
Muillakin kuin amerikkalaisilla on kaikki syy toivoa, että Obaman ja hänen hallintonsa voittaa uhkapelinsä. Tuntui se sitten miellyttävältä tai ei, maailman talouskasvu on jälleen kerran amerikkalaisten käsissä.