Barack Obaman tarinan pääjuoni on kaikille tuttu: musta mies valittiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltain presidentiksi. Piste.
Tämä on vain osa epätavallista tarinaa. Kenialainen isä, valkoinen äiti. Isä lähti omille teilleen, äiti meni uusiin naimisiin indonesialaisen muslimin kanssa. Poika asui Havaijilla ja Indonesiassa, palasi yksin Havaijille isovanhempien hoiviin, muutti mantereelle, haki paikkaansa, pössytteli pilveä, opiskeli huippuyliopistoissa, sitten Chicagoon ruohonjuuriaktivistiksi, Illinoisin osavaltion senaattiin, epäonnistunut yritys Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, Yhdysvaltain senaattiin, presidentiksi.
Olen lukenut noin vuodessa vinon pinon joko Obaman itsensä kirjoittamia tai Obamasta kirjoitettuja kirjoja. Täytyy sanoa, että hän on ehdottomasti maailmanhistorian kiehtovimpia hahmoja.
Obaman arvoitus alkoi avautua kunnolla, kun käsiin osui brittilähtöisen (britti-isän ja marokonjuutalaisäidin pojan) Richard Wolffen myyntimenestys Codename Renegade: The Making of a President.
Renegade (Luopio) on presidenttiä vartioivan salaisen palvelun Obamasta käyttämä koodinimi. Nimi on osuva, sillä Obama pitää itsekin itseään luopiona, ulkopuolisena, politiikan normaalien pelisääntöjen rikkojana.
Obama päästi Wolffen seuraamaan vaalikampanjaansa lähempää kuin yhdenkään muun toimittajan. Tällaisissa tapauksissa on suuri vaara, että kirjoittaja samaistuu kritiikittä kohteeseensa. Näin ei onneksi nyt käynyt. Tuloksena on intiimi reportaasikirja, jossa kaikki ei ole siloista eikä iloista.
Wolffen ja chicagolaistoimittaja David Mendellin (From Promise to Power) kirjoista käy ilmi, että Obama osaa olla hankala ja nokkava. Sekin tulee selväksi, että loppupeleissä päätöksen Obaman ehdolle lähdöstä taisi tehdä kukapa muu kuin puoliso Michelle. Puoliso kantoi huolta kahdesta tyttärestä ja avioliitosta, joka oli ajaa karille Obaman aiemman vaalikampanjan aikana.
Wolffe kuvaa hyvin, kuinka Obaman motivaatio oli hukassa demokraattisen puolueen ehdokastaistelussa. Hillary Clinton oli jo yksinään vaikea vastustaja, mutta tämän puoliso, ex-presidentti Bill Clinton oli varsinainen riesa.
Mikä sitten teki Obamasta presidentin? Wolffen mukaan Obama oli vielä puolueen esivaaleissa välillä jopa ikävystynyt. Puheet ja vaalikeskustelut sujuivat huonosti. Mutta kun haaste kasvoi, Obama kasvoi mukana. Hän pääsi vauhtiin vasta kun paine nousi kyllin kovaksi. Miten Obama sitten toimii poliitikkona? Vastaus löytyy hänen taustastaan. Havaijilla ei ole manner-Amerikan tapaisia rotujännitteitä, ja Obama oppi jo siellä toimimaan ja kommunikoimaan toisella tavalla kuin mantereen mustat.
Obaman vaivattomuus toimia erilaisissa ympyröissä toistuu hänen tyylissään tehdä politiikkaa. Hän on tottunut rakentamaan kompromisseja pahimpienkin poliittisten vastustajien kanssa ja ymmärtämään myös heidän näkökantojaan.
Jokainen kuulee, että Obama on varsinainen puhekone. Obama-kirjallisuudesta käy ilmi, että hän on harvinaisen lahjakas myös sosiaalisilta taidoiltaan. Ensimmäinen presidenttivuosi meni opetellessa, mutta nyt hän on pannut tuulemaan, aivan suunnitelmiensa mukaisesti.
Obamasta olisi voinut tulla huumehörhö rikollinen tai sliipattu juristi. Vaihtoehdot ovat luettavissa hänen avoimesta omaelämäkerrastaan Dreams From My Father (suomennettu Unelmia isältäni). Se osoitti, että Obama pärjäisi mainiosti myös kirjailijana.
kyosti.karvonen@kaleva.fi