Barack Obama on rikkonut kaikki entiset ennätykset mainonnassa. Todennäköinen Yhdysvaltain vaalivoittaja tuli samalla todistaneeksi, että politiikan sisällön ohella myös raha ratkaisee.
Suomen äskeisissä kunnallisvaaleissa keskusta koetti menestyä ilman valtakunnallista televisiomainontaa. Takkiin tuli, mutta tuskin yksin siitä syystä. Suomessa oli yhä mahdollista, että tärkeä puolue päätti pudottaa television keinovalikoimastaan.
Yhdysvalloissa on juuri todistettu toista äärimmäisyyttä. Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama organisoi kaikkien aikojen suurimman televisiokampanjan ostamalla puoli tuntia samanaikaista mainosaikaa monella johtavalla kanavalla. Operaatio maksoi miljoonia dollareita.
Suomessa on puhuttu poliittisen mainonnan amerikkalaistumisesta, mutta siihen on todellisuudessa pitkä matka. Täkäläiset imagokampanjat eivät missään vaaleissa ole lähelläkään amerikkalaista todellisuutta, eikä niiden myöskään tarvitse olla.
Meneillään olevissa presidentinvaaleissa erityisesti Obaman kampanja on hallinnut julkisuutta mestarillisesti. Siinä on valtava ero verrattuna demokraattisen puolueen surkeaan esitykseen neljän vuoden takaisissa vaaleissa. George W. Bush olisi ollut silloin täysin voitettavissa, jos demokraateista ja heidän ehdokkaastaan John Kerrystä olisi ollut voittajiksi.
Muuttuneen tilanteen suurin selittäjä on Barack Obaman persoonassa, joka on herättänyt monessa kannattajassa aitoa innostusta enemmän kuin kukaan presidentiksi pyrkijä aikoihin. Tämä innostus on puolestaan johtanut helppouteen kerätä kampanjarahaa. Se oli oleellinen tekijä Obaman voittoon puolueen sisällä Hillary Clintonista, ja nyt sama on toistumassa varsinaisissa vaaleissa.
Menestyksellä on tapana poikia menestystä. Obaman taitavasti organisoitu ja rahassa rypevä kampanja on ollut monin verroin tehokkaampi kuin republikaanisella kilpailijalla John McCainilla -- ja niin on oltavakin, jos Obama aikoo voittaa. On nimittäin selvää, että Yhdysvaltain ensimmäiseksi värilliseksi presidentiksi ei voi nousta, ellei kampanja ole aivan poikkeuksellinen.
McCain on ollut liikkeellä paljon pienemmällä kassalla ja vaalivaltiksi ajateltu varapresidenttiehdokas Sarah Palin on muuttunut pikemminkin rasitteeksi. Paras McCainin käsiin jäänyt keino on ollut koettaa luoda Obamasta, tämän taustoista ja tekemisistä negatiivista mielikuvaa. Toki Obamankin leirissä samat keinot osataan.
Vastapuolta moittiva negatiivinen mainonta on ilmiö, jonka kaikkien viimeksi soisi rantautuvan Atlantin yli Suomeen. SDP ja SAK sitä eduskuntavaaleissa yrittivät, kehnoin tuloksin.
Obamaa on leimattu milloin terroristien tukijaksi, milloin marxilaiseksi, ja joidenkin vaalitilaisuuksien yleisö on vaikuttanut jopa huokuvan vihaa. Olosuhteet ovat muutenkin sellaiset, että kysymys Obaman fyysisestä turvallisuudesta on valitettavan relevantti. Äskettäin paljastunut murhahanke oli vailla mahdollisuuksia, mutta kuka tietää, onko muita liikkeellä.
Vaikka Obaman voitto vaikuttaa ilmeiseltä, ei vaaleja ole käyty etukäteen. McCain on aina ollut parhaimmillaan takaa-ajajana. Kokonaan oma lukunsa on sekin, kuinka äänestys sujuu.
Ollakseen vuosisatainen demokratia Yhdysvaltain osavaltioittain vaihtuva vaalijärjestelmä on ällistyttävän mutkikas ja haavoittuva, ja näidenkin vaalien on povattu pahimmillaan voivan poikia sekasotkua ja oikeusjuttuja. On kaikkien etu, ettei vaalitulos jätä mitään sijaa tulkinnoille.