Yhdysvaltain presidentinvaalivalvojaisissa ei ollut ilmassa sellaista historian siipien havinaa tai tunnelatausta kuin neljä vuotta sitten. Uudelleen valitulta Barack Obamalta ei odoteta enää yhtä paljon eikä hän itsekään ole enää sama mies. Kaikki lähtevät Obaman toiseen kauteen jalat maassa.
Vaalissa oli vastakkain kaksi linjaa. Äänestäjät joutuivat päättämään, valitako Obaman edustama, ei ihmetemppuja tarjonnut eikä veronalennuksia luvannut linja vai Mitt Romneyn edustama, valtion roolia vähentävä ja suuria veronalennuksia väläytellyt vaihtoehto.
Amerikkalaiset valitsivat kokonaisäänimäärässä melko pienellä, mutta valitsijamiehissä selvällä erolla Obaman edustaman maltillisen linjan. Obaman voittomarginaali oli paljon pienempi kuin 2008, mutta niin kiistaton, ettei Romneylla ollut mahdollisuuksia kyseenalaistaa voittoa.
Obaman mandaatti olisi paljon heikompi, jos hän olisi voittanut valitsijamiesten enemmistön, mutta saanut ääniä Romneyta vähemmän.
Koska Obaman ei tarvitse miettiä uudelleenvalintaa, hän voi ryhtyä ajamaan agendaansa läpi sivuilleen vilkuilematta. Tehtävä on hitusen aiempaa helpompi, koska demokraattien enemmistö vahvistui hivenen kongressin ylähuoneessa senaatissa. Kongressin edustajainhuone tosin pysyi republikaanienemmistöisenä.
Sekä Obama että Romney tarjoilivat sovinnollisesti yhteistyön kättä yli puoluerajan. Tällaiset puheet kuitenkin toistuvat kaikkien vaalien jälkeen, ja todennäköisesti tiukka vastakkainasettelu jatkuu.
Vaalitulos ei tuokaan isoja muutoksia sisäpolitiikkaan. Perinne on, että toisen kauden presidentit antavat enemmän huomiota ulkopolitiikalle. Obamakin voi tehdä näin.
Ulkomaailmalle Obaman voitto oli eittämättä helpotus. Ensimmäinen kausi osoitti, ettei Obaman hallinto toimi oman käden oikeudella. Tämä linja tuskin muuttuu toisellakaan kaudella, vaikka edessä voi olla tiukkoja tilanteita esimerkiksi Syyriassa ja Iranissa. Kansainväliset joukot, joista suurin osa on amerikkalaisia, on määrä vetää Afganistanista vuoden 2014 loppuun mennessä. Obama tuskin lipsuu aikataulusta.
Romneylla olisi ollut etenkin yhä huonon taloustilanteen takia mahdollisuus voittaa. Hän pilasi sen lupaamalla epärealistisia veronalennuksia, säikäyttämällä kasvavan latinoäänestäjäryhmän kovilla lausunnoillaan laittomasta maahanmuutosta ja vieraannuttamalla naisäänestäjiä aborttioikeuden rajoittamispuheillaan. Uskottavuutta vei sekin, että Romney muutti mielipiteitään aiemmasta miellyttääkseen vanhoillisia äänestäjiä.
Vaalitulos aiheuttaa päänvaivaa republikaanipuolueelle. Sen valkoiset, perinteiset ja vanhoilliset äänestäjät ovat jäämässä yhä selvemmin vähemmistöön. Demokraattien on helppo saada jatkossakin lähes puolet valkoisten äänistä. Kun siihen tulee päälle valtaosa etnisten vähemmistöjen äänistä, republikaanit häviävät tulevissa vaaleissa entistä varmemmin, elleivät he muuta linjaansa.