Yhdysvalloissa pidetään tiistaina kongressin välivaalit. Niissä mitataan perinteisesti istuvan presidentin ja hänen puolueensa suosiota.
Yhtä perinteisesti välivaalit päättyvät useimmiten presidentin puolueen tappioon.
Tilastotappio uhkaa siis presidentti Barack Obamaa ja hänen demokraattista puoluettaan. Suurimmat jännitysmomentit liittyvät siihen, tuleeko demokraateille rökäle- vaiko siedettävä tappio ja voittavatko republikaanit enemmistön kongressin molemmissa kamareissa.
Vuoden 2008 presidentinvaaleissa Obama päihitti kirkkaasti republikaanisenaattori John McCainin. Obaman voiton vanavedessä demokraatit vahvistivat entisestään vuoden 2006 välivaaleissa voittamiaan enemmistöjä edustajainhuoneessa ja senaatissa.
Todennäköistä republikaanivoittoa ainakin edustajainhuoneen vaaleissa himmentää se, että puolue otti poikkeuksellisen paljon takkiinsa kongressivaaleissa 2008. Jos senaatti ei muutu republikaanienemmistöiseksi, voikin puhua enemmän punttien tasoittumisesta kuin vakuuttavasta voitosta.
Välivaalit ratkennevat pitkälle siihen, miten puolueet saavat kannattajansa äänestämään. 2008 Obama-ilmiö sai demokraatit liikkeelle, mutta nyt vipinää on enemmän republikaaniriveissä.
Sen näkyvin ilmentymä on äärikonservatiivinen Teekutsuliike, jonka ylilyönnit saattavat paikoitellen iskeä myös republikaanien omaan nilkkaan.
Hävisipä Obaman puoli miten paljon tahansa, siitä ei voi tehdä vielä vuoden 2012 presidentinvaaleja koskevia johtopäätöksiä. Edellinen demokraattipresidentti Bill Clinton kärsi välivaaleissa 1996 pahan tappion, mutta nousi kanveesista komeaan voittoon 1998.
Demokraattien välivaalitappio vetäisi yhtäältä sisäpolitiikan yhä tiukempaan umpisolmuun, mutta pakottaisi toisaalta hakemaan kompromisseja.
Obaman valinta nostatti kaikkialla epärealistisia odotuksia. Obama joutui aloittamaan juuri kun Yhdysvaltain talous oli nelinkontin subprime-lainakriisin ja hänen edeltäjänsä George W. Bushin perinnön jäljiltä. Obamalla on jo saavutuksia, mutta ne eivät vastaa odotuksia.
Talous ei ole massiivisesta elvytyksestä huolimatta kääntynyt Obaman kaudella pysyvään nousuun. Tästä lankeaa presidentin puolueelle vaaliuurnilla suurin lasku, vaikka suurin vastuu syöksystä talouskriisiin kuuluu aivan muille.
Vaalit ratkeavat viime kädessä yleensä sen mukaan, miten äänestäjillä menee taloudellisesti. Näin on erityisesti Yhdysvalloissa.
Mielipidetiedustelujen mukaan amerikkalaiset ovat nyt talouden takia poikkeuksellisen hämmentyneitä ja vihaisia. Tyytymättömyys kohdistuu myös republikaaneihin.
Muissa asioissa Obama toteutti vaalilupauksensa, ja samalla myös Bushin lupauksen, vetää taistelujoukot pois Irakista. Teko ei ole paljon lämmitä, sillä samaan aikaan Obama on sitoutunut tiukasti Afganistanin sotaan.
Sekään ei miellytä sotaväsyneitä kansalaisia, vaikka toisin kuin Irakissa, Afganistanin sodalle on ollut päivänvalon kestäviä perusteita.