Tänään yksinäisen naisihmisen elämä voi muuttua monella tavalla. Voi huomata, näin karkauspäivänä, olevansa kihloissa, tai sitten omistavansa toivottavasti edes keväisen trendikkään hamekankaan. Yrittää kannattaa aina.
Kosinta on tapahtuma, joka säilyy -- vastauksesta riippumatta -- mielessä pitkään. Nykyään on tapa puhua "kosiskelusta" ikävänä tapahtumana, ikään kuin kyse olisi huijaamisesta. Milloin kansalaisia ei kosiskele lehti, milloin ei kirkko. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä pitää romanttista kosintaa hyvin kauniina asiana.
"Tavallisestihan käy niin, että meitä tyttöjä, naisia kositaan, me emme itse kosi, paitsi näin karkausvuonna helmikuun ylimääräisenä päivänä, jolloin naisilla on vanhastaan lupa kosia."
Jos sulhasehdokas kieltäytyy, on hänen hankittava hamekangas kosijattarelleen. "Vanha tapa, tohtiiko siitä kunnon mies kieltäytyä tänäkään vuonna", Suonperä miettii.
Kun perinteisestä kosinnasta on kyse, tapakouluttajan mielestä vielä 2000-luvullakin huomaavainen ja hyvin käyttäytyvä sulhasehdokas käy morsiamen vanhempien luona pyytämässä morsiamen kättä.
"Rakkaus ja oikean puolison löytäminen ovat kautta aikain askarruttaneet ihmisiä. Avioliiton seremoniat siirtyivät Suomeen Euroopasta jo keskiajalla."
Suonperä muistuttaa, että Pohjoismaissa on avioliiton solmiminen ollut vanhastaan kahden suvun kauppa.
"Rakkaudella ei ollut mitään tekemistä keskiaikaisten avioliittojen kanssa. Tiedetään ranskalaisten hovisoittajien kysyneen lauluissaan 1100-luvulla, miten rakkaus voisi viihtyä avioliitossa. Rakkausavioliittojen historia alkaa vasta 1500-luvulta, jolloin myös tunteet, ystävyys ja rakkaus nousivat esiin."
Kaarina Suonperä antaa miehille hyviä neuvoja, miten kosionaisen voi torjua. "Ystävällisesti. Kohteliaasti, mutta selkeästi, ettei väärinkäsitykselle jää sijaa."
Suonperä ehdottaa yhteistä lounasta tai lämminhenkistä kahvihetkeä, jossa asia puhutaan niin selväksi, että kun seuraavan kerran kadulla tullaan vastakkain, ei kummankaan tarvitse väistää kadun toiselle puolen.
"Jos asia on edennyt niin pitkälle, että toinen vakavissaan kosii, niin jäähän jäljelle pitkän tuttavuuden jälkeinen lämmin ystävyys. Vai jääkö?"