Poliittinen syksy on poikennut kahdesta edellisestä kuin yö päivästä. Viime ja toissa vuonna Suomen Pankin johtajanimityksistä paisui elämää suurempia kysymyksiä, joissa toisarvoiset seikat sanelivat politiikan asialistan.
Tänä syksynä keskuspankin johtokunnan paikan täyttö on sujunut kaikin puolin tyylikkäästi ja nopeasti. Eduskunnan pankkivaltuusto on tehnyt hyvää valmistelutyötä. Valtuusto ansaitsee korkeat tyylipisteet myös siitä, että se kutsui kolme huippuehdokasta työpaikkahaastatteluun. Pari vuotta sittenhän haastatteluun valikoitiin hakijoita räikein puoluepoliittisin perustein.
Koko ajan on ollut itsestään selvää, että johtokunnan varapuheenjohtajaa Matti Louekoskea on vahvan keskuspankki- ja johtajakokemuksensa sekä yhteiskuntasuhteidensa ansiosta vaikea syrjäyttää valintaharkinnassa. Nimityksen tekevällä tasavallan presidentti Tarja Halosella ei liene halua asettua tällä kertaa poikkiteloin pankkivaltuuston kanssa.
Louekosken todennäköinen nimitys ei silti merkitse, että SDP:lle saisi jäädä ainoana puolueena luovuttamaton erioikeus poliittiseen mandaattiin johtokunnassa. Ei-poliittiset perusteet ratkaisivat kaksi edellistä nimitystä; samasta linjasta on hyvä pitää kiinni myöhemminkin.
Pankkivaltuusto asetti Louekosken ehdolle yksimielisesti. Tätä voi tulkita niinkin, että poliitikot halusivat jättää oven raolleen tuleville poliittisille nimityksille. Se sopisi huonosti yhteen toisen valtiovarainministerin Suvi-Anne Siimeksen Kalevan haastattelussa esittämien, ja kannatettavien, ajatusten kanssa. Siimeksen mallissa presidentin nimittämän pääjohtajan apuna olisi valtuuston valitsema johtokunta, jonka jäsenillä olisi selkeät pätevyysvaatimukset.