Suomi nauttii kansainvälisen talouden kantoaallosta. Hyvä kehitys voidaan omilla päätöksillä kuitenkin päästää karkaamaan käsistä. Malttia tarvitsevat nyt sekä yritykset että palkansaajat.
Kaikki tärkeimmät talousmittarit todistavat tällä hetkellä Suomen talouden vahvasta kunnosta. Emme ole kuitenkaan mikään poikkeuksellinen menestyksen saareke, sillä lujaa menee muuallakin.
Erityisen kova on vauhti niin sanotuissa kehittyvissä talouksissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Euroopan entisissä sosialistisissa maissa Venäjä mukaan lukien.
Yhdysvallatkaan ei joistakin varoitusmerkeistä huolimatta ole ajautunut taantumaan ja Länsi-Euroopan pitkäaikainen ongelmamaa, Suomenkin tärkeä kauppakumppani Saksa on saanut taloutensa hyvään vauhtiin. Maan vienti on kasvanut jo usean vuoden ajan, ja nyt nousussa ovat myös investoinnit.
Jos Suomella näin suotuisassa suhdannetilanteessa menisi huonosti, olisi kotimaisen taloudenpidon pitänyt mennä perusteellisesti metsään. Niin ei onneksi ole käynyt. Vaikka maa on vaurastunut vauhdilla, päät on pystytty pitämään ainakin toistaiseksi kylminä. Osasyynsä tähän voi olla sillä, että viime lamasta ei vieläkään ole kuin runsaat puolitoista vuosikymmentä. Sen kovat opetukset ovat pysyneet kansakunnan muistissa.
Uusia hyviä uutisia on saatu aivan viime päivinäkin. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan Suomi on kuronut umpeen vanhojen EU-maiden tuottavuuskaulan. Erityisen hyvä kehitys on ollut teollisuudessa.
Tuore mittaus tieto- ja viestintätekniikan toimialalta puolestaan kertoo, että alan yrityksistä 42 prosenttia odottaa suhdanteiden paranevan alkuvuoteen verrattuna, 51 prosenttia näkee tilanteen pysyvän viime kevään tasolla ja vain 7 prosenttia arvioi suhdanteiden heikkenevän. Kauppakamarien selvityksessä kuusi yritystä kymmenestä uskoo myös kannattavuutensa paranevan. Pohjoissuomalaisittain ikävää on, että kehitysnäkymät Oulun seudulla ovat heikommat kuin muualla.
Varoituksia ylikuumenemisesta ja taantuman uhasta on Suomessa kuulunut jo jonkin aikaa. Kun kasvu on kuitenkin jatkunut vakaan tuntuisesti, varoittelulle on käynyt kuin kansansadun tylsistyneen paimenpojan aiheettomille "Susi, Susi! -huudoille: kun ne eivät pitäneetkään paikkansa, huuteluun ei kohta enää jakseta kiinnittää huomiota.
Pitkästyminen tuskin kuitenkaan oli syy siihen, että Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen esitti keskiviikkona omat huomautuksensa maan talouskehityksestä. Hän nosti esiin inflaatiopaineet ja varoitti tuottavuuden kasvun ylittävistä palkkaratkaisuista. Ne söisivät Liikasen mukaan ostovoimaa ja heikentäisivät työllisyyden ja kasvun edellytyksiä.
Liikasen rooliin Suomen Pankin johtajana kuuluu päättäjien ja kansan pitäminen kaidalla tiellä. Silti pääjohtajan puheita ei kannata sivuuttaa olan kohautuksella. Hyvältä talouskehitykseltä nimittäin voidaan lyhytnäköisillä ratkaisuilla katkaista siivet. Suomessa on yleensä rysäytetty päin seinää korkeasuhdanteen viime kierroksilla. Viime vuosien maltilliset palkankorotukset ovat merkinneet työntekijöille reipasta ostovoiman kasvua ja turvanneet kilpailukykyä. Se näkyy myös uusien työpaikkojen syntynä. Työttömien työllistymiseen hyvä talouskasvu ja maltillinen ansiokehitys ovat yhä paras lääke.
Paineensietokykyä kysytään eritoten nyt, kun eräillä teollisuudenaloilla rehvastellaan rahoilla. Kaikilla ei ole varaa maksaa yhtä suuria korotuksia.