Valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmän esitykset nostivat monella taholla hiuksia pystyyn. Pelättyjen leikkausten vastapainona esitykseen sisältyy myös paljon hyvää. Sitä pitäisikin arvioida kokonaisuutena eikä vain ikävien yksityiskohtien perusteella.
Moni meni lankaan ja arvioi Raimo Sailaksen työllisyysryhmän esityksiä viimeviikkoisen vuodon perusteella. Nyt kun koko loppuraportti on julkaistu, käykin ilmi, ettei pääministeri Paavo Lipposen asettama 16-henkinen työryhmä ole laatinut mitään uutta Sailaksen leikkauslistaa vuoden 1992 tyyliin, vaan tehnyt hyvin monipuolisen ja harkitun esityksen työllisyyden nostamiseksi ja eräiden muiden suurten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Kiusallisten etuuksien tarkistusten vastapainona työryhmän esitys lupaa myös paljon hyvää: muun muassa veronkevennyksiä palkansaajille ja yrityksille, ylimmän marginaaliveron laskun 52 prosenttiin, kevyemmin verotettua ruokaa, lisää rahaa tutkimusmäärärahoihin, parempia yrittäjyyden edellytyksiä ja, mikä tärkeintä, työtä. Toimien tarkoitus on nostaa työssä käyvien määrä nykyisestä 68 prosentista 75:een vuoteen 2010 mennessä. Työttömyysasteen pitäisi laskea alle viiteen prosenttiin.
Sailas itse luonnehti esitystään "hyvinvointiyhteiskunnan pelastusohjelmaksi". Luonnehdinnasta on vaikea olla eri mieltä. Hyvinvointiyhteiskunta pystyy vastaamaan velvoitteistaan vain, jos sen perusrakenteet ovat terveet ja kunnossa. Nyt niin ei ole. Suomessa liian moni nauttii yhteiskunnan tarjoamista etuuksista ja liian harva osallistuu niiden ylläpitoon. Tulevaisuudessa nauttijoita on eläkeläisten määrän kasvun takia vielä enemmän ilman määrätietoista uudelleenarviointia.
Sailas esitteli heti tuoreeltaan maanantaina työryhmänsä esityksiä eduskuntapuolueiden edustajille. Niille ne ovat kiusallisia. Puolueet kun rakentelivat vaalitaistelun aikana paljon ruusuisempaa tulevaisuutta neljäksi seuraavaksi vuodeksi kuin mitä Sailaksen ryhmä nyt sanoo sekä mitä se esittää hallitusohjelmaan ja vielä etupainoisesti toteutettuna. Vaalitaistelua käyneet poliitikot eivät puhuneet mitään työttömyysturvan leikkauksista, juuri solmitun eläkepaketin avaamisesta tai opintotuen muuttamisesta lainapohjaiseksi.
Puhemies Anneli Jäätteenmäen lausunto oli pahaenteinen Sailaksen ryhmän kannalta. Todennäköisin hallituksen muodostaja sanoi maanantaina esityksen olevan vain yksi paperi muiden joukossa. Hän muistutti myös siitä, että Sailaksen ryhmän asetti aikoinaan Lipponen.
Jäätteenmäki näyttää tulkitsevan Sailaksen ryhmän Lipposen työrukkaseksi eikä hän tunne halua sitoutua sen esityksiin. Se olisi vahinko. Suomen ongelmat eivät nimittäin riipu siitä, minkä värinen jäsenkirja on minkäkin työryhmän asettajan taskussa. Haasteet ovat samat kaikille hallituksille, ja Sailaksen esitys on toistaiseksi vakavin ja perusteellisin kokonaisesitys ongelmien ratkaisemiseksi. Onko keskustalla parempi vaihtoehto? Sitä on syytä epäillä.
Lipponenkin puhui pehmoisia esittäessään kolmikantaisia keskusteluja laajasta työllisyysohjelmasta hallitusohjelmaneuvottelujen rinnalle. Ensin on järkevää katsoa, millainen hallitus maahan tulee. Sen jälkeen hallitukselle on laadittava ohjelma, joka sisältää työllisyysohjelman. Kolmikantaneuvottelut vesittäisivät vain hallituksen tahdon. Työllisyysohjelmaa ei voi laatia eikä toteuttaa erillisenä. Hallituksella voi olla vain yksi ohjelma ja tahto.
SAK sanoutui heti irti työttömyysturvan leikkauksesta. Se ei ole mikään yllätys. SAK on soittanut samaa levyä jo yli kymmenen vuotta. Se ei liioin hyväksy vuonna 2005 voimaan tulevan eläkepaketin avaamista. SAK:n kanta on poliittinen realiteetti, jonka kanssa uusikin hallitus joutuu elämään. Onkin hyvin todennäköistä, että Sailaksen esitys lähtee murenemaan ensiksi näistä kohdista ja myöhemmin ehkä muualtakin. Suomen etujärjestöt eivät suostu tekemään mitään ikäviä ratkaisuja ilman pakkoa, eikä kriisiä ole nyt näköpiirissä.
Sailaksen ryhmän esityksen vesitys ja pilkkominen helposti nieltäviin osiin olisi vahinko. Työryhmä on nimittäin nostanut esiin olennaiset yhteiskunnalliset ongelmat ja sen ratkaisut niihin ovat oikeita. Kuten työryhmä toteaa, kansalaisilla on myös velvollisuuksia. Jos ikäviä ratkaisuja ei tehdä hyvän sään aikana, ne toteutetaan myöhemmin pakon edessä. Poliitikkojen ja järjestöjen olisi nyt viisasta vetää rauhassa henkeä ja arvioida esitystä kokonaisuutena. Sellaiseksi se on tarkoitettu, ja se pitäisi ajaa hallitusohjelmaan mahdollisimman ehjänä.