Lakiesitysten tasoa on nyt kritisoitu riittävän kauan. Hallituksen esitykset kaipaavat tiukkaa ennakkotarkastusta. Asia on otettava esiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Eduskunnan käsittelyssä on useita kymmeniä lakiesityksiä. Vaalien takia osa niistä raukeaa. Ehkä se on vain eduksi. Lakiesitysten taso on päässyt niin kehnoksi, että eduskunta on joutunut jopa kirjoittamaan uudelleen joidenkin esitysten jokaisen pykälän.
Hallitus on päävastuussa kehnosta lainvalmistelusta, sisällöstä ja laadusta. Vaikka eduskunta lopullisesti säätää lait ja vastaa niistä, sillä ei ole resursseja ryhtyä valmistelemaan ja kirjoittamaan kaikkia lakeja uudelleen. Se ennättää puuttua vain pahimpiin epäjohdonmukaisuuksiin. Osan se voi palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Sen sijaan eduskunta harvoin hylkää enemmistöhallituksen antamia esityksiä. Tässä suhteessa hallituspuolueiden kuri on tiukka.
Lakiesitysten tasoa on arvosteltu ankarasti. Tänä vuonna asialla ovat olleet eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja pääsihteeri Seppo Tiitinen, lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax ja liikennevaliokunnan puheenjohtaja Erkki Pulliainen. Arvostelua ovat esittäneet myös KHO:n presidentti Pekka Hallberg, alan tutkijat, tuomioistuimet, etujärjestöt, yrittäjät ja tavalliset kansalaiset.
Arvostelu ei kuitenkaan ole uutta. Vuonna 1995 valtiontalouden tarkastusvirasto moitti lakien valmistelua puutteelliseksi, perusteluja ontuviksi ja vaikutuksia epäselviksi. Valtiontilintarkastajat kiinnittivät 1997 huomiota "lainvalmistelun heikkoon tasoon ja virkamiesvalmistelun laatuun". Vuonna 2000 oikeuspoliittinen tutkimuslaitos teki uuden selvityksen. Sen mukaan joka kolmannessa hallituksen lakiesityksessä ei arvioida lainkaan sitä, miten ehdotus vaikuttaa.
Presidentti Tarja Halonen arvosteli lakitekstien vaikeaselkoisuutta valtiopäivien avajaisissa 2001. Saman vuoden joulukuussa pääsihteeri Seppo Tiitinen antoi Kalevan haastattelussa sapiskaa lakiesitysten laadusta. Tiitisen mukaan lainvalmistelu oli jätetty liian nuorten virkamiesten vastuulle. Vuoden 2002 alussa pääsihteeri toivoi hallitukselta suunnitelmallisempaa lakien valmistelua. "Lainsäädäntöön pitäisi saada sekä rytmiä että ryhtiä."
Syitä kehnoon lainvalmisteluun on monia. Hallitus ei ole laatinut selkeää listaa siitä, mitä lakeja minäkin ajankohtana eduskunnalle annetaan. Viiden puolueen hallitus on usein myös uudistusten sisällöstä niin erimielinen, että esitykset valmistuvat myöhässä. Ne myös kirjoitetaan - ehkä tahallaan - ympäripyöreiksi. Niinpä yhteiskunnallista valtaa onkin lipunut tuomioistuimille, jotka joutuvat tulkitsemaan lainsäätäjän tahtoa. Tällainen lainsäädäntö vaarantaa jo kansalaisten oikeusturvan.
Lakien määrä on viime vuosina lisääntynyt rajusti. Osin syynä on EU, osin päättäjien halu valvoa alamaisia. Jokin kohtuus lainsäädäntöön olisi saatava. Surkeimpia ovat lait, joita ei edes kyetä tai haluta valvoa. Tämä rapauttaa jo yleistä lainkuuliaisuutta.
Lakien valmisteluvaihetta on tehostettava. Jo hallitusneuvotteluissa on sovittava, mitä uudistuksia halutaan, ja laadittava esityksistä selkeät suunnitelmat ja aikataulut. Tekstien tasoa on kohennettava.
Vaikka oikeusministeriö tarkastaa valtaosan lakiesityksistä, kannattaa esitykset käydä läpi erityisissä tarkistuspisteissä, kuten kansliapäällikkö Kirsti Rissanen on esittänyt. Sen lisäksi lainvalmistelua on opetettava yliopistojen oikeustieteellisissä tiedekunnissa, vaikka lakitekstien kirjoittaminen vaatiikin taitoja, joita opitaan vain käytännön työssä.