Turvallisuuspoliittinen selonteko on rakennettava aidon analyysin varaan. On vaara, että sivuasiat peittävät alleen perimmäisen kysymyksen.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ovat tärkeitä tarkistuspisteitä, kun Suomi määrittelee peruslinjauksiaan. Selontekoja ei kannata tehdä vain muodon vuoksi, vaan niiden tulee perustua rehelliseen arvioon ja siihen nojautuviin johtopäätöksiin.
Tämä itsestäänselvyys on hyvä muistaa, kun uuden selonteon valmistelu siirtyy nyt pääministeri Matti Vanhasen sanoin operatiiviseen vaiheeseen. Johtopäätöksiä liittoutumattomuuden jatkosta tai liittoutumattomuudesta ei ole syytä tehdä ennenaikaisesti. Tällaista kiirehtimisen makua on ollut havaittavissa hallituksen piirissä.
Eduskunnalle ehkä syksyllä annettavan selonteon kannalta avainasemassa on siinä tehtävä arvio Suomen lähialueen turvallisuuspoliittisesta kehityksestä. Vanhanen itse totesi, että muutosvauhti lähialueella on ollut ja on nopeaa. Baltian maat liittyvät Natoon toukokuussa, Naton ja Venäjän yhteistyö on tiivistynyt ja uusia uhkia lintuinfluenssasta lähtien on ilmaantunut. Vanhanen totesi tiedotustilaisuudessaan kuin ohimennen myös sen, että Venäjän poliittisella kehityksellä on oma merkityksensä. Se oli verhottu, mutta silti selkeä viittaus Venäjän äskeisten duuman vaalien tuloksiin.
Naton laajeneminen Viroon, Latviaan ja Liettuaan oli alun perin vaikea pala Suomen ulkopoliittiselle johdolle. Vei aikansa ennen kuin se teki välttämättömyydestä hyveen ja arvioi, että laajeneminen vakauttaa Itämeren turvallisuustilannetta. Vanhanenkin totesi keskiviikkona sen. Suomen ratkaisujen kannalta erittäin tärkeä kysymys on, miten vakauteen vaikuttaisi joko päätös jatkaa liittoutumattomana tai liittoutua. Vaikka turvallisuusvajetta ei olekaan, vakautta ja turvallisuutta ei voi koskaan olla liikaa.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta käsittelivät keskiviikkona huippuvirkamiesten laatimaa pohjaselvitystä. Se päätettiin pitää salaisena maan kyseenalaisen tavan mukaan, joten ei voi varmuudella päätellä, pureuduttiinko siinä tosissaan Suomen ratkaisujen kannalta olennaisiin kysymyksiin vai tyydyttiinkö siinä kuvailemaan yleistä kehitystä. Niin tai näin, on syytä toivoa, että ainakin lopullisessa selonteossa vastataan visaisimpiinkin kysymyksiin.
Olipa Suomen linjaus mikä tahansa, 2004 on turvallisuuspolitiikan supervuosi. Puolueiden edustajista koostuva turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä saa oman raporttinsa valmiiksi kevään kuluessa eli ennen hallituksen selonteon valmistumista. On kiinnostavaa nähdä, käyvätkö seurantaryhmän ja selonteon valmistelijoiden ajatukset täysin yksiin. Ei olisi suuryllätys, jos ainakin jonkinasteista eriseuraisuutta ilmenisi.
Eri tahoilla on valmisteilla suuri joukko eri selvityksiä, jotka nivoutuvat enemmän tai vähemmän tiiviisti selontekoon. Ne ulottuvat maavoimien iskukykytutkimuksesta jalkaväkimiinoihin ja puolustusvoimien tulevasta organisaatiosta sotilassoittokuntiin. On olemassa vaara, että nämä selvitykset johtavat sisä- ja aluepoliittisiin erimielisyyksiin ja hautaavat alleen keskeisimmän kysymyksen Suomen peruslinjasta.
Vanhanen korosti, että Suomi on tehnyt esimerkiksi Nato-yhteistyöstä ja EU-puolustuksesta tietoisia päätöksiä ajelehtimatta niihin. Hän lupasi, että täsmällisiä päätöksiä on luvassa selonteossakin. Se on hyvä tietää, koska ulospäin asia ei ole aina näyttänyt selvältä.