Presidentinvaalien tämänhetkinen asetelma on tuskallinen haastajien kannalta. SDP:n Tarja Halosen etumatka ei ole kaventunut, vaikka kuusi haastajaa on yrittänyt tehdä parhaansa markkinoidakseen itseään äänestäjille ja vaikka into heidän taustajoukoissaan on suorastaan ylitsepursuava.
Halosen kannatus viime viikkojen mielipidemittauksissa on ollut kuin jäädytetty 56-58 prosenttiin, vaikka vaaleihin on enää vain kaksi kuukautta. Halosen suosion pysyvyys on ollut varmaankin yllätys kaikille - myös hänelle itselleen.
Kaikki kampanjat ovat nyt täydessä käynnissä, ja niiden vaikutusten pitäisi alkaa näkyä pian mielipidemittauksissa. Muuten haastajien uskottavuus joutuu koville.
Hiki hatussa puurtavat haastajat ovat yrittäneet pitää omaa ja tukijoukkojensa moraalia yllä puhumalla siitä, että kannatusluvut muuttuvat kyllä, kunhan televisiokeskustelut alkavat ehdokkaiden välillä. Lausuntoja ei kannata ottaa aivan kirjaimellisesti, koska ne on esitetty tilanteissa, joissa toimittajat ovat ahdistelleet ehdokkaita ikävillä kysymyksillä heidän kannatuksensa vähäisyydestä. Viittaus tuleviin tv-tentteihin on vapauttanut ehdokkaat sen hetkisestä piinasta kätevästi.
Silti noihin puheisiin sisältyy vinha totuus. Ellei mitään järisyttävää tapahdu, haastajille ei todellakaan jää käteen mitään muita keinoja vaikuttaa vaaliasetelmaan kuin tv-keskustelut, joista ensimmäinen on vuorossa jo maanantai-iltana.
Se ei ole kuitenkaan perinteinen tv:n vaalitentti, sillä ehdokkaita haastattelee Nokian pääjohtaja Jorma Ollila. Ohjelmaa ei liioin lähetä parhaaseen katseluaikaan. Se tulee ulos jo kello 17.00 (MTV3).
Niin tai näin, pöytä on kuitenkin katettu tv-keskusteluja varten poikkeuksellisen kihelmöivästi tällä kertaa. Vain Halonen voi nimittäin pelata ruudussa varman päälle. Hänen ei tarvitse voittaa lisää suosiota. Riittää, että hän pitää entisen kannatuksensa, ja hänellä on jopa varaa menettää sitä melkoisesti vaarantamatta ykköstilaansa.
Haastajien pitäisi sen sijaan yrittää ensin horjuttaa luottamusta Haloseen sekä kerätä sen jälkeen mahdollisesti irtoavat pisteet itselleen. Tehtävä on vaikea, koska samoista irtopisteistä kilpailevat kaikki kuusi haastajaa. Yhden pitäisi nousta selvästi päätä pitemmäksi muita, mutta kun ehdokkaita katsoo, he vaikuttavat pikemminkin suhteellisen tasapäiseltä ja tasaisen osaavalta porukalta.
Tv:n vaalitenteillä on ollut silloin tällöin Suomessa vaikutusta vaalitulokseen - vasemmiston murskavoittoon päättyneistä vuoden 1966 eduskuntavaaleista lähtien. Tenttien teho on ollut suurin presidentinvaaleissa suoran vaalitavan takia. Erääseen tutkimukseen vedoten väitetään esimerkiksi, että Tuttu juttu -ohjelma saattoi ratkaista Martti Ahtisaaren voiton 1994. Kuusi vuotta sitten taas presidentintekijänä pidettiin Uutisvuotoa.
Aikoinaan uskottiin, että Mauno Koiviston otsakiehkuralla oli huomattava vaikutus hänen suosioonsa varsinkin, kun presidenttinä oli pulipäinen Urho Kekkonen. Tuo kaikki on kuitenkin mennyttä legendaa. Jokainen vaali on uusi kokemus, ja jokainen tv-keskustelu tarjoaa ehdokkaille mahdollisuuden panna parastaan ja petrata asemiaan - tai mokata raskaasti.
Tv on armoton väline. Kuusi vuotta sitten onnettoman tunarin titteli lankesi kokoomuksen Riitta Uosukaiselle. Hän johti suosionmittauksia vielä näihin aikoihin, mutta hänen reittauksensa putosi kuin kivi, kun hän meni tv-tentteihin. Karjalainen eloisuus ei purrut äänestäjiin. He pitivät parempana arkista ja hieman väritöntä Halosta.
Koko ajatus siitä, että presidenttiehdokkaat pystyisivät olennaisesti vaikuttamaan tv-esiintymisillä suosioonsa, on kovin optimistinen - mutta juuri ikuisina optimisteina kai he liikkeellä ovatkin. Realisti ei ikinä panisi itseään likoon, jos hänen ennusteensa olisi vain muutama vaivainen prosentti äänistä.
Uosukaisen kaltaiset epäonnistumiset ovat hyvin harvinaisia. Kaikki tämänkertaiset ehdokkaat ovat vanhoja kehäkettuja, jotka osaavat asiansa. Isoja mokia on turha odottaa. Vaalitentit tuskin liikuttavat ainakaan ensimmäisellä kierroksella suuria äänimääriä varsinkaan, kun Suomen poliittiseen kulttuurin ei kuulu päällekäyvä esiintymistyyli. Tv-debattien seuranta saattaakin mennä kotikatsomoissa jopa haukotteluksi. Toisella kierroksella tilanne on tyystin toinen.
Halonen ei ole omimmillaan tv:ssä. Radio sopii hänelle paremmin. Hänen suojamuurinaan toimii kuitenkin sukupuoli. Mieshaastajien on hyvin vaikea iskeä naispresidentin kimppuun kuin sika limppuun. Se olisi mautonta.
Siksi on kiinnostavaa nähdä, mistä narusta Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö vetävät ensimmäisen kierroksen tv-tenteissä muuttaakseen vaaliasetelmia. Vai olivatko puheet tv-esiintymisellä vaikuttamisesta pelkkää retoriikkaa?
Jorma Ollilassa taitaa olla liikaa herrasmiestä. Hän tuskin yltyy huomenna tv:ssä evamaiseen kritiikkiin Halosta kohtaan, vaikka haastatteleekin ehdokkaita Evan tilaisuudessa.