Eero Heinäluoma järjesti jymy-yllätyksen ilmoittamalla, ettei asetu enää ehdolle SDP:n johtoon. Päätös on hyvin kunnioitettava. Johtajilla kun ei ole tapana luopua vallasta puolueen uudistamiseksi.
Suomen politiikassa ei ole nähty miesmuistiin mitään vastaavaa kuin mitä tapahtui sunnuntaina Turussa. Puheenjohtaja Eero Heinäluoma yllätti varmaankin kaikki muut paitsi itsensä ja perheensä kertomalla, ettei asetu toiselle kaudelle puheenjohtajaehdokkaaksi. Koko puolue, haastaja Erkki Tuomioja ja kaikki politiikkaa seuraavat olivat virittyneet odottamaan hänen jatkoilmoitustaan.
Vielä erikoisemmalta Heinäluoman päätös kuulosti, kun hän kertoi, miksi hän haluaa siirtyä pelkäksi kansanedustajaksi. "Kuunneltuani keskustelua pidemmältä aikaa, tulen siihen johtopäätökseen, että minun on puheenjohtajana syytä ottaa selkeä vastuu vaalituloksesta", Heinäluoma totesi.
Tällaisia eron perusteluja ei ole totuttu kuulemaan puoluejohtajan suusta. Suurten ja vähän pienempienkin puolueiden puheenjohtajat yleensä heitetään tai vaihdetaan väkipakolla huonon vaalituloksen takia.
Kolmaskin asia hämmästyttää Heinäluoman eroilmoituksessa. Hän ehtii toimia vain yhden kolmivuotiskauden SDP:n johdossa. Se on lyhyt aika varsinkin, kun asetelma oli muotoutumassa Heinäluoman kannalta lupaavaksi.
Valtataistelu olisi käyty jälleen hänen ja kansanedustaja Tuomioajan välillä. He seuloituivat kahdeksi parhaaksi puheenjohtajaehdokkaaksi, kun kaikki nuoret ehdokasnimet kangistuivat jo verryttelyvaiheessa ja jättivät leikin sikseen. Merkit viittasivat siihen, että Heinäluoma olisi voittanut Tuomiojan jälleen ensi kesän puoluekokouksessa.
Heinäluoman päätös on kunnioitettava. Hän ansaitsee tunnustuksen siitä, ettei hän ollut ehtinyt juopua vallasta, vaan asetti SDP:n uudistumistarpeen oman aseman ja edun edelle. Ratkaisu kun tarkoittaa sitä, ettei hänestä voi tulla koskaan Suomen pääministeriä. Ilmeisesti Heinäluoman ratkaisu on myös hyvin henkilökohtainen ja heijastelee hänen sekä hänen perheensä syvimpiä tuntoja.
Heinäluoma oli pitkään kuin uitettu koira viime maaliskuun kirvelevän vaalitappion jälkeen ja yllättävän oppositioon joutumisen jälkeen. Hän on saanut kuulla poikkeuksellisen paljon kovaa kritiikkiä ja haukkuja. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tullut luopumisilmoitus viittaa siihen, ettei hän halunnut jatkaa sylkykuppina, kun mikään ei viitannut siihen, että SDP:lle olisi koittanut kesän jälkeen ja lokakuun kunnallisvaaleissa parempi huomen.
Päin vastoin SDP:n kannatus on junnannut paikallaan oppositioasemasta huolimatta. Sellainen on harvinaista Suomessa. Tuore kysely kertoi SDP:n nuorisokannatuksen selvästä laskusta. Jotain merkitystä saattoi olla myös äskeisellä mielipidemittauksella SDP:n kannattajien keskuudessa. Sen mukaan Tuomioja oli suosituin nimi uudeksi puheenjohtajaksi. Heinäluoma ei jäänyt odottamaan ja katsomaan, miten kunnallisvaaleissa käy.
Olivatpa luopumisen syyt mitä tahansa, Heinäluoma teki palveluksen puolueelleen. Sille avautuu nyt mahdollisuus aitoon uudistumiseen - pakon edessä. SDP:ssä etsittiin itsetutkiskeluvaiheen aikana kissojen ja koirien kera haastajia Heinäluomalle, mutta jäljelle jäi vain yksi uskottava nimi, Tuomioja. Kahden konkarin eli Tuomiojan ja Heinäluoman uusintaottelu olisi ollut kuin julkista ivaa kaikille puheille SDP:n uudistumistarpeesta.
Tuomioja on juuri nyt ainoa ehdokas puheenjohtajaksi, mutta Heinäluoman ilmoitus ei avaa hänelle automaattisesti tietä auki ykköspaikalle, jota hän on tavoitellut pitkään. Koko puheenjohtaja-asetelma menee nyt uusiin puihin.
SDP:n nuoret naiset joutuvat panemaan sittenkin itsensä likoon. Myös monet kokeneet poliitikot sukupuoleen katsomatta arvioivat tilannetta uudelleen. Lähtökuoppia kaivetaan jo eri tahoilla, mutta se on varmaa, että SDP on muutaman viikon suuren hämmennyksen tilassa.
Avainkysymys johtajaehdokkaita valittaessa on se, ovatko he pääministerikelpoisia. Vaatimus on kova, ja se suosii Tuomiojaa, ellei sitten puolueväki pidä häntä liian punaisena siihen virkaan.