Nuorison suosima sanonta, että joku on suoraan syvältä sieltä on saanut uuden version: jos joku asia on päin mäntyä, se on ihan Haukiputaalta.
Kunnalla oli mahdollisuus tehdä viikko sitten historiaa, mutta se päättikin jumittua historiaan eikä halunnut olla viemässä sitä eteenpäin.
Haukiputaan kunnanvaltuuston niukka kielteinen äänestystulos kuntaliitoksesta Ouluun torppasi monta hyvää asiaa. Myönteinen päätös olisi vauhdittanut Oulun seudun nousua takaisin yhdeksi Suomen johtavista alueista.
Sekä Haukiputaan että Yli-Iin päätös liittyä Ouluun olisi ollut yksi iso askel yhtenäisen työssäkäyntialueen syntymiselle. Muun seudun olisi ollut tultava ennemmin tai myöhemmin perässä.
Tänään Oulu päättää, ottaako se hiomaansa pienen Yli-Iin kunnan. Päätös ei ole enää yhtä merkittävä kuin se olisi ollut siinä tapauksessa, jos listalla oli ollut myös Haukipudas.
Totta kai Oulun kannattaa tehdä liitos Yli-Iin kanssa, vaikka tilanne nyt on erilainen kuin sen päättäessä vastaavankokoisen kunnan, Ylikiimingin liittymisestä aikaisemmin. Veronmaksajien määrä ei oleellisesti lisäänny parilla tuhannella asukkaalla. Oulu kasvaa merkittävästi vain pinta-alaltaan. Enemmän liitoksesta hyötyvät yli-iiläiset.
Haukiputaan ja Yli-Iin äänestyksiä seuraavana päivänä Kiiminki, Oulunsalo lähtivät neuvottelemaan monikuntaliitoksesta Oulun kanssa. Myös Muhos miettii, osallistuuko porukkaan. Jos tämä hanke etenee, viime maanantain takaisku ei tunnu yhtä pahalta.
Alun perin koalitiossa oli mukana myös Haukipudas, mutta se jättäytyi viikko sitten pois myös siitä. Haukiputaalla kerätään nyt nimiä, että kunta sittenkin osallistuisi monikuntaliitosselvitykseen. Jos päätös pyörretään, Haukipudas tulee ottaa mukaan ennakkoluulottomasti ilman ähäkutti-henkeä.
Oululla on vielä sanansa sanottavana liitoshankkeisiin. Kaupunki on päällisin puolin näyttänyt kiitettävästi katsovan eteenpäin ja suhtautunut laajenemishankkeisiin myönteisesti. Esiripun takana on kuitenkin joukko valtuutettuja, jotka kaupungin vaurauden turvaamiseksi eivät suvaitsisi veroeuroja syöviä ympäristökuntia. Niin voi käydä aluksi, mutta pitkän ajan kuluessa tilanne muuttuisi.
Tämä on samanlaista itsekkyyttä ja lyhytnäköisyyttä kuin Haukiputaalla. Oulu on sellaisessa asemassa, että se ei voi tuijottaa pelkästään omaan napaan, vaan sillä on suorastaan vastuu heikommistaan.
Pohjois-Pohjanmaalla korkeimmat virkamiehet ovat olleet uhrautuvasti mukana kuntaliitoshankkeissa, vaikka oma työpaikka on lakannut olemasta. Uskoa on riittänyt, että hyvälle naiselle tai miehelle on aina tarvetta jossain muualla. Eli tervettä itsetuntoa.
Nyt sitten nähtiin, kuinka omaa palliaan voi puristaa hampaat irvessä sillä pysyäkseen, vaikka yksi jalka lonksuu melkein poikki. Lyhytnäköinen itsekkyys ajaa yleisen edun edelle niin yksilö- kuin kuntatasollakin.
Moni Haukiputaan itsenäisyyden kannattajakin listasi liitoksen hyviksi puoliksi sen, että kyläpolitikointi ainakin loppuu. Ja mitä nähtiinkään liitosäänestyksessä: yksi valtuutettu taktikoi ja hämäsi kertomalla julki eri kannan kuin äänesti. Tekoaan hän perusteli kunnan henkilöstöpolitiikalla. Tämän jälkeen vasemmistoliittolaisetkin saavat kunnalta töitä.
On se sentään hyvä, että tuollainen kyläpolitikointi jatkuu vanhalla Haukiputaalla.
***
Oulun seudulla on meneillään töppäysten aalto: Haukiputaan liittymättömyyspäätös. Kiimingin Ideaparkin vastatuuli. Vielä Kärppien superlupaus Mikael Granlundkin menetetään etelään. Mitä vielä?