Hallitusneuvottelujen kariutuminen enteilee vetäjän vaihtumista. Oppositioon jo ilmoittautunut keskusta voi vielä pelastaa Kataisen, mutta tuskin ilmaiseksi.
Kolmastoista neuvottelupäivä osoittautui kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen vetämien hallitusneuvottelujen kohtalon päiväksi. Neuvottelut kuuden puolueen hallituksen saamiseksi junnasivat päivätolkulla ja vaikutti siltä, ettei mitään edistystä tapahdu. Juuri kun ulospäin tuli ensimmäisiä viestejä siitä, että sopu saattaa häämöttää, neuvottelut tyssäsivät kuin seinään.
Vasemmisto marssi -- tai sanojasta riippuen marssitettiin -- ulos neuvottelupöydästä. Samalla hallitusneuvottelut palasivat lähtöruutuun.
Se jatketaanko hallituksen muodostamista edelleen Jyrki Kataisen johdolla, on pitkälti ensi viikon alussa kokoontuvien eduskuntaryhmien käsissä. Vaikea on kuvitella, että sosiaalidemokraatit ja vasemmisto palaisivat enää Kataisen johtamiin neuvotteluihin.
Demareilla oli neuvotteluissa varaa vetää tiukkaa linjaa, sillä jos Katainen epäonnistuu, seuraava hallitusneuvottelujen vetäjä on Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Kataisen neuvottelupöytään sen sijaan voi hyvinkin saapua vaaleissa rökäletappion kärsinyt keskusta, joka tosin on jo ehtinyt asemoitua ajatukseen siitä, että se lähtee kokoamaan rivejään oppositiosta käsin.
Yhteisen hallitustien ja vaalikampanjan perusteella kokoomuksen ja keskustan luulisi olevan helpompi löytää yhteisymmärrys kuin kokoomuksen ja demareiden. Keskustaa rassaa kuitenkin vaalitappio ja vaalien jälkeisten mielipidemittausten osoittama kannatuksen alamäen jatkuminen jyrkkänä.
Keskustassa pantiin vaalitappion syyksi juuri osallistuminen hallitukseen kokoomuksen kanssa. Jos keskusta menee kokoomusjohtoiseen hallitukseen, on sen oman kannatuksensa turvaamiseksi kyettävä tekemään pesäeroa kokoomukseen. Muuten on vaara, että puoluejohto menettää viimeisen tuen kentältä.
Jos demarit asemansa suomin mahdollisuuksin yrittivät ulosmitata neuvotteluissa viimeisen päälle, samaa voi odottaa keskustalta. Ilmaiseksi se tuskin lähtee tukemaan kokoomusjohtoista hallitusta.
Hallitusvaihtoehtoja on toki vielä monia. Ellei vaalien jytkyvoittajaa perussuomalaisia saada neuvottelupöytään, tulevat perussuomalaiset joka tapauksessa kummittelemaan neuvottelijoiden selän takana. Asetelma on samanlainen kuin taannoin vihreiden kohdalla. Kun vihreät tulivat politiikkaan ja nostivat kannatustaan, muut puolueet yksi toisensa jälkeen alkoivat vihertyä.
Hallitusasetelman meneminen sykkyrään kertoo siitä neuvottelukulttuurin muutoksesta, joka Suomessa on tapahtunut. Politiikan kentällä ollaan ajauduttu entistä tiukempiin asetelmiin samalla tavalla kuin työmarkkinoilla.
Edesmenneitä tulopoliittisia ratkaisuja sopii arvostella parlamentaarisen demokratian näkökulmasta, mutta niiden ansiosta lähtökohtaisesti vastakkaiset osapuolet kykenivät neuvotellen sopimaan vaikeistakin asioista. Jotain tämänsuuntaista henkeä tarvitaan myös nyt.