Kaleva julkaisee yhteistyössä Lännen Median ja Arvokeskustelijat ry:n kanssa sarjan puheenvuoroja suomalaisesta työstä ja toimeliaisuudesta.
Kirjoitussarjan teemaa, suomalaista työtä ja toimeliaisuutta, on korkea aika tarkastella strategisesti. Poliittiset yksittäispäätökset ovat turhan pitkään varastaneet pääosan julkisessa keskustelussa.
Suomen menestyksen pääkysymys on toimivan vientivetoisen kasvustrategian aikaansaaminen.
Säästölistoja tärkeämpiä ovat puolueiden linjaukset Suomen kilpailukyvyn ja työllisyyden määrätietoisesta vahvistamisesta.
Jos maa juuttuu alhaiseen kasvuun, viennin supistuviin markkinaosuuksiin ja sitä kautta korkeaan työttömyyteen, leikkauslistat pitenevät kuin nälkävuosi.
Finanssikriisin alettua vuonna 2008 suomalaisessa keskustelussa tuijotettiin liian pitkään vain yhteen asiaan: julkisen velkaantumisen pysäyttämiseen.
Nokian ja metsäteollisuuden vaikeudet aliarvioitiin, ihan samoin kuin nyt aliarvioidaan Ukrainan kriisin ja Venäjän vaikeuksien vaikutusta Suomen talouteen.
Kilpailukykykeskustelussa on korostunut kaksi keskenään kamppailevaa oppia.
Työnantajapuoli sanoo, että kyseessä on hintakilpailuongelma.
Palkansaajapuoli taas korostaa, että kyse on reaalisesta kilpailukyvystä: tuotesortimenttimme ei ole riittävän leveä, ja siksi tilauskirjat eivät täyty. Olen taipuvainen ajattelemaan, että molemmat ovat oikeassa.
Meillä on ongelma sekä hintapuolella että tuotevalikoimassa.
Osaamispohjaa pitää vahvistaa, jotta uusia työpaikkoja voi jatkossa syntyä uusille aloille ja yrityksille.
Tähän menee kuitenkin aikaa, sillä uudet innovaatiot eivät synny tyhjästä. On siis kyse vuosien panostuksista.
Lyhyellä aikavälillä on toimittava myös hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Näin varmistetaan nykyisen osaamisemme tulosten päätymistä maailmanmarkkinoille ja säilytetään olemassa olevia työpaikkoja.
Osaltaan vaikeutemme liittyvät ylikorkeaan euron kurssiin.
Suomen ja koko euroalueen talouksien suorituskykyyn nähden euron kurssi on ollut pitkään liian korkea.
Keskeisenä syynä on ollut muiden valuuttavaltojen aktiivinen pyrkimys oman valuuttansa arvon alenemiseen. Kun Yhdysvallat, Japani, Kiina ja Venäjä ovat kaikki pitkään ajaneet valuuttansa arvoa alas, seuraukset ovat kaatuneet Eurooppaan.
On sanottu, että Suomessa ei aikoinaan euron käyttöönottoa valmisteltaessa pohdittu lävitse, miten yhteinen raha kansalliseen politiikkaan vaikuttaa.
Tämähän ei ole totta. Suomessa euroon liittymistä pohdittiin ja pohjustettiin enemmän kuin missään muussa euromaassa.
Kummallista on, että yksikään silloin tehdyistä opinnäytteistä ei ole jäänyt elämään.
Tohtori Jukka Pekkarisen EMU-toimikunta arvioi perusteellisesti, mitä yhteinen raha Suomen tapaiselle avoimelle kansantaloudelle tarkoittaa.
Työmarkkinajärjestöt tekivät oman selvitystyönsä ja hyväksyivät yhteisen kannanoton.
Syntyivät EMU-puskurirahastot ja linjaus kehittää tulospalkkausta ja muita muuttuvia palkanosia.
Kun kriisi iski, tuosta pohdiskelusta ei muistettu mitään. Edes puskurirahastojen käytöstä ei ole syntynyt yhteistä käsitystä.
Euron kurssi on viime aikoina korjaantunut lähemmäksi oikeaa tasoaan. Kotimaisia toimia kuitenkin tarvitaan sen lisäksi.
Teollisuuden energiaverotus pitäisi tuoda Ruotsin tasolle, ja teollisuuden kuljetuskustannuksia pitäisi helpottaa luopumalla määräajaksi laivaliikenteen väylämaksuista kokonaan.
Kirjoittaja on eduskunnan puhemies ja kansanedustaja (sd.)
