Nimittäin äänestäminen. Olen tähän asti äänestänyt jokaisissa mahdollisissa vaaleissa lukuun ottamatta seurakuntavaaleja.
Aina on ollut kunnallisvaalit ja eduskuntavaalit. Sitten kun Kekkosen pää kaatui, tuli myös mukaa presidentinvaalit, ensin kierot ja sitten suorat. Myöhemmin tuli vielä europarlamenttivaalit.
70-luvun lopulla aloitin ja silloin ei ollut aina helppoa löytää mieleistä ehdokasta.
Äänestin kuitenkin kotipuolen henkilöä olettaen, että hän toimii oman väen parhaaksi. Silloin oli ”siltarumpupolitiikka” voimissaan ja kotia päinhän vedettiin niin paljo kuin iljettiin.
80-luvun alussa oli pressanvaalit, nämä ”kierot”, eli äänestettiin valitsijamiehiä ja olin Joensuussa Manun vaalitilaisuudessa.
Sali oli niin täynnä, että kaikki eivät sopineetkaan, minutkin yritettiin torpata ovella kun sisälle päästettiin vain maakunnan väkeä. No olin sitten Tuupovaarasta kotoisin, ja paikka irtosi.
Sieltä jäi mieleen Kalevi Sorsan puhe, joka päättyi sanoihin ”Maa tarvitsee Mauno Koivistoa”.
Pressanvaalit muuttuivat suoriksi Manun jälkeen vuonna 1994 ja asetelma muuttui aivan toiseksi, kun kansa sai äänestää suoraan omaa ehdokasta ja yllätyshän se olikin sitten Maran valinta.
Muistan edellä mainitun Sorsankin tunteneen itsensä käytetyksi rukkaseksi, kun jäi jo jäsenäänestyksessä ulos.
SDP järjesti jäsenäänestyksen, johon sai osallistua kuka vaan ja eihän sitä silloin osattu arvata, että äänestämässä kävi enemmän muita kuin SDP:n jäseniä.
Tuleviin pressanvaaleihin on jo ehdolla useampia ehdokkaita ja lisää taitaa olla tulossa, kun ei ymmärretä todellista tilannetta.
Merja saa 4,2 prosenttia äänistä, kun osa vasemman laidan kulkijoista ei voi muita äänestää. Pekan aika meni jo viime vaaleissa, ja nyt hän saa 7,7 prosenttia äänistä. Matti asetettiin ”Väykän” pelossa jo viime vuonna ehdolle ja saa äänistä 10,6 prosenttia.
Tuhannen taalan paikka olisi perussuomalaisilla ja miksei sosiaalidemokraateillakin, jos uskaltaisivat jättää oman ehdokkaan pois. Omilla ehdokkailla SDP saisi 8,5 prosenttia ja perussuomalaiset 6,4 prosenttia äänistä, eli aika nolosti kävisi.
Maailma on nyt 2000-luvulla kokenut valtavan myllerryksen, jota voi verrata lähes ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, siksi Suomi tarvitsee kokemusta ja viileä harkintaa omaavan henkilön 100-vuotiaan Suomen tasavallan presidentiksi.
Tulevan pressan on luovittava Suomi pois pahimmista rytinöistä, kuitenkin parhaan kykynsä ja mandaattinsa turvin pyrkiä säilyttämään rauha ainakin lähialueilla.
Eikä ole poissuljettua olla auttamassa myös kauempana olevien maiden rauhanpyrkimyksiä, joihin on jo hyvällä menestyksellä osallistuttu myös muiden kuin itsensä tasavallan presidentin toimesta.
Kun Manun tilaisuudesta jäi mieleen viimeinen lause, niin lopetan tämän myös yhtä valtiomiesmäisesti ja sanon, että Suomi tarvitsee nyt Sauli Niinistöä.
Tapio Lievetmursu
Sarajärvi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.