Animaatiolla menee lujaa. Hollywood suoltaa vuosittain suosittuja koko perheen animaatioita, ja piirretyt televisiosarjat ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Huonosti ei mene Suomessakaan. Animaattorin työ on kuitenkin kovaa duunia - sen tietää vastavalmistunut animaattori Samppa Kukkonen, 27.
Kukkonen työstää tällä haavaa käsikirjoitusta lyhytelokuvaa varten. Hän pystyy apurahan turvin keskittymään työhönsä täysipainoisesti. Projektista hän ei suostu paljastamaan muuta kuin että alkuperäinen idea on jo hylätty. Tyyli säilyy vanhana tuttuna, mutta tarina hakee vielä muotoaan.
Kukkonen valmistui viime vuonna Turun Taideakatemian animaatiolinjalta, jonne valitaan kolmen vuoden välein 14 opiskelijaa. Kolmipäiväisissä pääsykokeissa testataan muun muassa käsikirjoitus- ja piirustustaitoja.
- Riittää, että on kelvollinen piirtäjä. Idearikkaus ja oivaltavuus ovat sitä tärkeämpiä ominaisuuksia, painottaa Kukkonen.
Nelivuotisessa koulussa ensimmäinen vuosi menee perusteiden opiskeluun. Sen jälkeen tehdään elokuva per vuosi. Ensimmäiseksi on vuorossa piirrosanimaatio, joka toteutetaan yksin. Seuraavaksi tehdään nukkeanimaatio, joka toteutetaan ryhmässä, koska työ on niin suuritöinen. Viimeisenä on lopputyö. Sen toteutustekniikan kukin opiskelija päättää itse.
Kukkosen lopputyö, For whom the bell jingles - Kelle kello kilahtaa, esitettiin joulun alla TV1:ssä. Tarinassa sattuu onnettomuus, joka heittää hyvin synkän varjon joulun ylle.
Tekemällä oppii
Opiskelu Turun Taideakatemiassa on hyvin käytännönläheistä - teorialla ei tarvitse päätään vaivata. Koulunpenkkiäkin toki kulutetaan, mutta tekemällä oppii parhaiten. Koulussa painotetaan perinteisiä animaatiotekniikoita, ja nykyään elokuvissa paljon käytetty 3D-tietokoneanimaatio jätetään vähemmälle. Käsikirjoitusten hiominen on myös tärkeässä asemassa.
Kukkonen päätyi Turun Taideakatemiaan omien sanojensa mukaan sattumalta. Hän tahtoi pois Rovaniemeltä ja juuri sopivasti sinä vuonna haettiin uusia animaattoreita.
Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Mies on piirrellyt koko ikänsä ja tehnyt kavereidensa kanssa lyhytelokuvia. Animaationtekoakin kokeiltiin, tosin hieman yksinkertaistetulla tekniikalla.
- Otimme videokameralla lyhyitä pätkiä He Man -ukkeleista. Lopputuloksena oli hyvin töksyvää animaatiota, Kukkonen naurahtaa.
Nykyään Kukkonen elättää itsensä freelance-animaattorina.
- Nyt alkaa olla työtä animaattorin retkulle, mies toteaa tyytyväisenä.
Alalla monet muutkin toimivat vapaina yrittäjinä, sillä Suomessa on vain yksi suuri studio, joka tarjoaa pitkiä työsuhteita animaattoreille. Sieltä ovat lähtöisin muun muassa Itse valtiaat ja Pasila.
Rahoituksen monet mutkat
Monet animaattorit tekevät mainoksia, koska se mahdollistaa omien projektien toteuttamisen. Kukkonenkin pyrkii rahoittamaan omat juttunsa osittain mainoksilla. Hänen kädenjälkiään voi nähdä esimerkiksi Juissi-mehun tai Hesburgerin mainoksissa. Hän oli mukana tekemässä myös Idolsin alussa pyörinyttä Elisan mainosta.
Toinen vaihtoehto omien projektien rahoittamiseksi on kääntyä "pyhän kolminaisuuden" puoleen: Yleltä, Avekilta eli Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskukselta ja Suomen elokuvasäätiöltä voi hakea projektikohtaista rahoitusta.
Kukkosella on haaveena joskus päästä tekemään oma pitkä animaatio.
- Olisihan se hienoa päästä pyörittämään vähän isompaa koneistoa ohjaajan tuolilta. Mutta harjoitellaan ensin nyt näillä lyhyemmillä.
- Tietysti joku hemmetin hieno musiikkivideo olisi kiva päästä tekemään, hän jatkaa haaveilua.
Kokemusta musiikkivideoiden teosta Kukkosella jo on. Hän on ollut mukana tekemässä musiikkivideoita Ismo Alangolle, Velcralle ja Montevideolle.
